10 faktaa kasviksista!

Tiesitkö sinä, että

1. Runsaasti kasviksia sisältävän ruokavalion on lukuisissa väestötutkimuksissa todettu pienentävän riskiä sairastua sekä sydän- ja verisuonitauteihin että syöpiin (Duodecim terveyskirjasto)

2. Kasvikset osana terveellistä ruokavaliota ja muita terveitä elintapoja auttavat myös hallitsemaan ja alentamaan sekä verenpainetta että veren kolesterolipitoisuutta. (sydän.fi)

3. Hedelmät ja kasvikset sisältävät vitamiineja ja mineraaleja, ravintoaineita joista kehosi toiminta on täysin riippuvainen. Terve verisuonisto, hermosto, lihakset, luut, iho, aivot ja henkinen tasapaino – siinä muutama kohta elimistössä jotka tarvitsevat vitamiineja ja mineraaleja toimiakseen hyvin. Osaa vitamiineista täytyy nauttia päivittäin sillä keho ei voi varastoida niitä.

4. Huolellisesti koostettu ja monipuolisesti toteutettu kasvisruokavalio on OIKEIN TOTEUTETTUNA terveellinen ja turvallinen valinta iästä ja elämänvaiheesta riippumatta – se sopii myös raskaana oleville, imettäville, vauvoille, taaperoille ja kasvavassa iässä oleville (vegaaniliitto)

5. Aloittelevan kasvissyöjän kannattaa säilyttää ruokavaliossaan maito, kala ja kananmuna, mikä helpottaa ruokavalion suunnittelua. Kaikkein eniten paneutumista vaatii vegaaniruokavalio jossa syödään ainoastaan kasvikunnan tuotteita. Ensin mainitulla lacto-ovo-pesco versiolla meidän tie on alkanut ja ennenkuin olemme perehtyneet juurta jaksain ja totuttaneet vatsaamme tähän ruokailutapaan katsomme haluammeko edetä täysvegaaneiksi vai pitää tämän hieman monipuolisemman linjan. Jos nauttii kalaa, kananmunaa, sekä maitotuotteita ruokavaliosta tulee automaattisesti täysipainoinen.

6. Olympiavoittajat Paavo Nurmi ja Carl Lewis olivat aktiiviurallaan kasvissyöjiä? Triathlonistit Dave Scott ja Ruth Heidrich ovat vegaaneja ja kumpikin heistä on voittanut Ironman-kilpailun kuusi kertaa. Lukuisat muutkin vegaanit, kuten kehonrakentaja Robert Hazeley, ovat menestyneet huippu-urheilussa. Suomalaisista vegaaniurheilijoista tunnetuin lienee Harri Nieminen, joka on thainyrkkeilyn amatöörisarjan maailmanmestari. Kasvissyönti ja veganismi eivät siis ole este kovillekaan urheilutuloksille (vegaaniliitto).

7. Lihan jättäminen pois ei tarkoita proteiinien puutetta. Hyvänlaatuista proteiinia saadaan, jos ruokavalio sisältää sekä täysjyväviljaa että palkokasveja, kuten papuja, linssejä tai herneitä sekä erilaisia pähkinöitä ja siemeniä.

Ilmaston lämpeneminen ihmisen toiminnan seurauksena on yksi suurimmista maailmanlaajuisista kriiseistämme. Se vaikuttaa kielteisesti jo nyt ihmisiin ja luontoon ympäri maailmaa, myös meillä Suomessa. Voimme kuitenkin edelleen hillitä ilmastonmuutosta, ja myös sinä voit olla mukana. Vaikuttavat ilmastoteot eivät ole vaikeita. -WWF

8. Ilmasto on muuttunut täällä Pohjolassa aikaisemminkin pitkien aikakausien aikana, esimerkiksi jääkausien vahvistuessa ja heikentyessä. Mutta nykyisen muutoksen vauhti ylittää kaiken aikaisemmin koetun. (WWF.fi) Ilmastonmuutos etenee hillitöntä ja odottamatonta vauhtia ja on saavuttanut myös Suomen. Meret eivät välttämättä enää jäädy ja luminen talvi jää useasti vain unelmaksi. WWF auttaa esim. Suomessa vähälumisista talvista kärsivää saimaanorppaa kolaamalla norpille keinopesiä. Järkyttävää eikö totta?

9. Nykyisellä peltoalalla pystyttäisiin ruokkimaan jopa 9 miljardia ihmistä, jos vilja syötettäisiin ihmisille eikä kierrätettäisi eläinten kautta. Maailmassa olisi jopa kaksinkertainen määrä ruokaa nykyiseen verrattuna, jos kaikki tuotettu ruoka käytettäisiin ihmisten ravinnoksi.Ihmisravinnoksi kelpaavan ruoan kierrättäminen eläinten kautta on täysin turhaa luonnonvarojen haaskaamista, koska pystymme käyttämään ravintoaineet hyödyksi suoraan kasviksista. Tällä hetkellä ihmisen ravinnoksi menee vain noin puolet tuotetusta kasviproteiinista.

10. Jatkuvasti kasvavalla lihan, maitotuotteiden ja kananmunien tuotannolla on suora vaikutus ilmastonmuutokseen. Maailmanpankin tutkijoiden mukaan eläintuotanto aiheuttaa jopa 51 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Esimerkiksi Suomen peltoalasta 80 prosenttia on rehu- ja eläintuotannon käytössä. Silti valkuaisrehuomavaraisuutemme on vain 15 prosenttia. Vuosittain tuodaankin Suomeen 150 000 tonnia soijaa ja 100 000 tonnia rapsipuristetta karjan rehuksi. Sademetsiin hakatuilla pelloilla kasvatetusta soijasta 85 prosenttia menee Eurooppaan eläinten rehuksi. Koko maailman mittakaavassa eläinkunnan tuotteiden kulutukseen liittyviä päästöjä muodostuu enemmän kuin liikenteestä!

Ruokailutottumusten muuttaminen on yksi avaimista. Vaikka toisinaan tuntuu, että yksittäinen ihminen ei voi vaikuttaa suurempien rattaiden pyörimiseen ei näin kuitenkaan ole.
Auttaa jo ottaa edes yksi askel kohti oikeaa suuntaa. Pian saattaa huomata, että polku johdattaakin suuremmille väylille. Tukemalla ympäristöystävällisiä tuotteita pakotamme pikkuhiljaa suuret yritykset valmistamaan sitä mikä myy. Todellisuudessa yhden ihmisen rooli on mittaamattoman suuri. Voit vähentää ruoan ilmastovaikutuksia helposti päivittäin suosimalla kasvispainotteista ruokavaliota, pitämällä ruokahävikin minimissä sekä suosimalla kausiruokaa. Mikä parasta tämä on meille täysin ilmainen tapa vähentää päästöjä kalliiden investointien sijaan. Muita luontoa säästäviä toimia löydät mm. sivustolta wwF.fi.

Mulla on teille vinkki jolla meidän matka kasvisten lisäämiseen alkoi kuin itsestään. Puoli kiloa päivässä saattaa monesti olla haasteellinen määrä syödä kasviksia. Eikä kysymys ole edes välttämättä halun puutteesta vaan kiireisestä elämästämme joka ei anna tarpeeksi aikaa niiden nautiskeluun. Jopa hevosella kuluu paljon aikaa kasvisten syömiseen, saatikka ihmisellä jos niiden pureskelu tehtäisi oikeaoppisesti jauhamalla purukalustolla minimissään 20kertaa/suullinen. Riittävä kasvisten syönti on siis ymmärrettävästi ihmiselle monesti haasteellista.

Meidän perheeseen rantautui laadukas sähköinen Wilfan mehupuristin ja tämän jälkee paluuta ei enää ole ollut. Teemme päivittäin koko perheelle kasvis/hedelmämehua jonka avulla kasvisten määrää on helppo lisätä perusruokailuun. Vaikutukset vireystilaan ovat olleet niin mahtavat, että päätettiin lisätä kasviksia ruokaan muutenkin ja vähentää lihan kulutusta. Eksyttiin katsomaan pari dokumenttia (Netflix; Fat, Sick and nearly dead, Netflix; What the health, Yle areena: Before the flood) ja varmistuttiin siitä, että hyvän olon plussana ollaan todellakin oikealla tiellä.

Kannustan kaikkia ainakin lisäämään oikeaoppista kasvisten lisäämistä ja vähentämään lihan kulutusta. En kritisoi muiden valintoja ja toivon ettei kukaan vastaavasti kritisoi meidän valintoja. Niin minun blogistani kuin tv:ssä näytetyistä dokkareista voi inspiroitua näin halutessaan. Jokainen vastaa omista valinnoistaan emmekä voi vaikuttaa muiden tekemisiin muuta kuin raivaamalla itse tietä ja toivoa, että mahdollisimman monen polku alkaisi kulkea samaan suuntaan. Tämä on aihe jonka koin tärkeäksi tuoda blogiin ja toivon, että sillä olisi edes muutamaan ihmiseen jonkinlainen ajatuksia herättävä vaikutus.

Mekään emme vielä voi tietää kuinka tällainen ruokavalio meidän perheen herkille vatsoille käy, mutta yksi asia on varmaa. Lihan kulutusta tulemme vähentämään reilusti ja kausikasvisten kulutusta lisäämään vähintään yhtä paljon. Parin viikon kokemuksella kasvispainotteisesta ruokavaliosta ja jokapäiväisistä tuoreista vihannes/hedelmämehuista mulla erittäin positiivinen kokemus. Vireystaso on aivan toista luokkaa kuin aloittaessa. Kehossa tuntee ravintoaineiden ja mineraalien vaikutuksen hyvin nopeasti.

Tsemppiä jokaisen arkeen ja jaksamista kiireiden keskelle arkiviikkoon! Muista kuitenkin, että ruoka on polttoaineesi ja sen turvin jaksat arjen haasteet paljon paremmin :). Kaikkea ei todella tarvitse muuttaa kerralla oman kehon kuuntelua niin tässä kuin muissakaan asioissa ei kannata unohtaa. Yksi askel oikeampaan suuntaan riittää ja toisen askeleen voit ottaa kun olet siihe itse valmis.

Iisa

Facebook: Meren kainalossa blog / Instagram: iisanihtila

Blogit.fi: meren-kainalossa Bloglovin: meren-kainalossa-14523869

Jumalten keinussa

Viime päivinä mulla on ollut sellainen fiilis, etten saisi valittaa mistään kun asiat ovat periaatteessa kuitenkin ihan hyvin. Katselin uusimman tuotantokauden ensimmäisen vain elämää jakson jossa starat keskustelivat tuosta aiheesta. Juha Tapio kysyi Jarelta, että tunteeko tämä koskaan epäoikeudenmukaiseksi valittaa jostain kun asiat ovat periaatteessa ”hyvin”. Niin, maailma on välillä todella epäoikeudenmukainen. Onko kuitenkaan toisen huoli suurempi kuin toisen? Onni ei todella ole niin yksinkertaista miltä se ulospäin saattaa näyttää. Ulospäin näkyvä varmuus voikin todellisuudessa kieliä syvästä sisäisestä epävarmuudesta.
Luin myös Tuomas Enbusken kirjoittaman mahtavan blogikirjoituksen koskien Jari sillanpään huumekäryä. Siinä Tuomas muistutti, että kukaan ihminen ei ole ehjä ja jokainen meistä jossain kohtaa elämäänsä haluaa hetkeksi tästä helvetistä pois. Näin oli käynyt myös 5-vuotta sitten Tuomakselle itselleen hometalosta aiheutuneiden oikeudenkäyntien ja velkojen tähden. Hän kykeni puhumaan asiasta julkisesti vasta nyt voitettuaan oikeudenkäynnit ja päässeensä takaisin taloudelliseen tasapainoon. Tuomas toivoi tuona aikana saaneensa mielummin vaikka diagnoosin syöpä jotta olisi voinut potea tuskaansa OIKEAN syyn takia. Mikä loppupeleissä on sitten oikea syy? Onko toisen tuska suurempi kuin toisen ja kuka loppupeleissä on toista parempi mies?

Jare Tiihosen sanoin toiset keinuvat elämän keinussa pidemmällä narulla kuin toiset ja kokevat elämässään paljon enemmän ääritunteita ja tilanteita. Itse olen monesti miettinyt, että elämä voi tuntua monesti epäreilulta sillä taustoja ja lähtökohtia on niin kovin erilaisia. Toista on kannustettu toista laiminlyöty. Toisella on ollut vahva perheen tuki pienestä pitäen toinen on kasvanut uusioperheessä ja jäänyt vaille täyttä huomiota. Toinen on rämpinyt taloudellisissa soissa, toisella on ollut aina tasainen taloudellinen tuki. Toinen on kokenut elämässään paljon suuria menetyksiä fyysisesti ja toinen on voinut kokea yhtä suurta tuskaa henkisten menetysten vuoksi. Toiselle on siunattu jotakin mistä toinen vai haaveilee, mutta samalla häneltä voi puuttua jokin hyvin suuri palanen onnea. oma elämä

Toisille asetetaan kuitenkin enemmän haasteita kuin keskiverto ihmiselle. Joku on joutunut rämpimään kohtuuttoman määrän suota kun toinen on korkeintaan pari kertaa kompastunut ja noussut haavoitta takaisin polulle. Uskon vahvasti kuitenkin siihen, että jokaisella haasteella on tarkoitus vaikkei siltä alkuun tuntuisikaan. Tuomas Enbuske sanoi kirjoituksessaan: Mikä ei tapa, se vahvistaa, VITUT. Itse olen eri mieltä. Haasteet vahvistavat ja voimistavat ihmistä sekä opettavat häntä tekemään parempia valintoja tulevaisuudessa. Aina asiat eivät ole ihmisestä itsestään kiinni ja hän saattaa kohdata vääryyksiä muiden ihmisten vuoksi. Tällöin kuitenkin ei voi jäädä rypemään yksin nurkkaan vaan on etisttävä keino päästä tilanteesta ylitse. Pimeän jälkeen tulee aina valo, on meistä kiinni haluammeko jäädä pimeyteen vai kulkea tuota valoa kohti. Voimme päättää että haluamme elää valossa varjon sijaan. Voimme ottaa apua vastaan silloin kun sitä tarvitaan sen sijaan, että jäisimme yksin ja painuisimme syvemmälle.

Minä uskon siihen, että jokainen haaste näyttää meille asioita jotka jäisivät muuten huomioimatta. Elämän haavoittuvuus saattaa välillä unohtua kun kaikki menee liian hyvin. Kohtalolle voi antaa valtaa, mutta sen ei tarvitse määritellä sitä miksi me kasvamme. Taaksepäin katsoessa minä olen nähnyt jokaisessa elämän rotkossa jotain kaunista. Jokaisesta haasteesta on jäänyt sydämeen jokin merkittävä jälki joka on kasvattanut minua ihmisenä mittaamattoman paljon.

Välillä elämässä saattaa tulla aikoja jolloin tuntuu, että nyt minä en enää jaksa. Silloin minä neuvon opettelemaan hengittämistä ja omien ajatusten käsittelemistä tavalla tai toisella. Se voi olla kirjoittamista tai asioiden ulos puhumista jollekin. Se voi olla meditaatiohetki jossa ajatukset saavat tulla ja mennä, mutta niihin ei tarvitse takertua. Mitään ajatusta ei tarvitse torjua sillä ihmisyyteen kuuluu kaikki tunteet ja jokaisella on oikeus tuntea koko se kirjo lävitse. Ei ole vääriä tai oikeita ajatuksia. Sinun huoli ei ole suurempi tai pienempi kuin jonkun toisen. Sinun ei myöskään tarvitse kantaa huoliasi yksin. Puhu tai ainakin kirjoita. Muista hengittää syvään useamman kerran kuin yhden.

Minä suosittelen appia Headspace joka on auttanut mua lapsiperhearjen keskellä todella paljon. Kun tuntuu, että voimat loppuvat pyydän hetkeksi apua, vien lapset hoitoon ja hengitän hetken appin avulla. Jooga toimii tähän myös erittäin hyvin joko kotona tai joogastudiolla.

Meillä ollaan tehty taas hampaita ja unettomia öitä/itkusia päiviä on ollut jälleen luvattoman paljon. Mikko on ollut tietenkin pahimmat päivät töissä ja minä olen selkä vääräällään kantanut itkuista tyttöä 12 tuntia putkeen. Esikoisella on käsittämättömiä vatsavaivoja joiden syystä ei alustavien tutkimusten jälkeen ole mitään tietoa. Poika huutaa välillä iltaisin kuin syötävä ja me ollaan ihan neuvottomia tilanteen edessä. Työstressi painaa niskassa samalla kun kotona pitäisi hoitaa kahta pientä lasta vaivoineen. Kroppa on jumissa ja pää tarvitsisi lepoa ja hiljaisuutta edes hetken. Se hetki on nyt kun kirjoitan tätä postausta. oma elämä

Lähipiirissä on ollut viime aikoina loppuunpalamisia ja menetyksiä. Sairastumisia ja pelkoa tulevasta. Maailman tilanne ja hullut vallanpitäjät saavat pelon viitan lankeamaan koko maailman ylle. Luonto kärsii koko ajan kärjistyvästä katastrofista ja hirmumyrskyt pyyhkivät ihmisiä ja heidän kotejaan mennessään. Maailmalla tapahtuu koko ajan pahoja asioita jotka tulevat meitä lähemmäs päivä päivältä.

Meidän ei ole silti syytä antaa pelolle valtaa. Me voimme yksilöinä tehdä paljon hyvää toisillemme. Synkkyyteen ei voi vaipua silloin kun on jokin syy vielä taistella. Toisinaan tarvitaan äärimmäistä voimaa joka kumpuaa kaiken sen pimeyden keskeltä. Emme voi luovuttaa vaan meidän täytyy kurottaa viimeisillä voimilla kohti parempaa huomista. Tehdään se yhdessä, sillä ihminen ei ole mitään ilman toista.

Iisa

Lihakset vs luovuus. Miksi ei molemmat?

harrastukset

Hello hello!
Kylläpä nämä postausvälit nyt ovat venyneet. Harmillista, mutta niin kaivattua aikaa muualla kuin ruudun ääressä. Tai itseasiassa ruudun ääressähän vietän edelleen paljon aikaa, mutta syksyn aloitus Hypoxissa on pitänyt mun ajatukset aikalailla päivätyössäni. Olen kuitenkin huomannut, että nyt aikaa on ollut jopa suunnata katsetta uusien harrastuksien pariin kun en ole ottanut painetta bloggaamisesta. Tulee vielä aika jolloin mua ei äitinä tarvita enää yhtä tiiviisti ja luulen tuon hetken olevan käänteentekevä monessa mielessä, nyt mennään näin. Täytyy kuitenkin sanoa, että se aika joka on vapautunut bloggaamiselta on saanut mut sellaisten asioiden äärelle joita olen jo niin pitkään kaivannut.

Mulla on listalla monia juttuja joita haluaisin vielä elämässäni kokea. Eräs niistä on hyvinvointiin liittyvät koulutukset. Toinen osa-alue on uudet ihanat harrastukset joille mulla ei ole liiennyt yksinkertaisesti aikaa. Tänään aloitin yhden niistä ja mikä parasta aloitimme sen yhdessä pojan kanssa. Olen jo pitkään toivonut jotain hauskaa mitä voisimme yhdessä pojan kanssa tehdä. Ollaan yhdessä opeteltu uimahallissa uintia ja sen tekniikkaa Mikon opastuksella ja se alkaakin sujua pikkuhiljaa molemmilla omassa tahdissaan :D. Haha milanilla vielä hieman pohjan suuntaisesti, mutta homma etenee omassa tahdissaan. Jotain perus motoriikkaa kehittävää hauskaa puuhaa olen jo miettinyt pitkään ja nyt nyt olen löytänyt juuri sen mitä olen etsinyt.

Muhun on siis pienestä pitäen istutettu kiipeileminen, hyppiminen ja kaikenlainen temppuilu sillä olen kasvanut poikien seurassa. Mulla on ollut muutenkin luontaisesti aina vahva kehonhallinta ja voimakas tahto oppia uutta. Olen yrittänyt pysyä serkusteni vanavedessä milloin saaren kallioilla ja kivikoilla milloin skeittirampin reunalla. Mä opettelin rullaluistelemaan jotta pysyisin poikien perässä. Mun pyörä oli aina poikien rungolla ja mielellään maastomalli jotta pääsin metsään ryskyttämään muiden mukana.
Eilen sitten vihdoin lapsuusvuosien jälkeen roikuin pojan perässä tangoissa ja me loikittiin yhdessä ylitse erikokoisten esteiden. Tasapainoiltiin, tehtiin kuperkeikkoja ja kiipeiltiin seinillä. Oltiin molemmat aivan hiestä märkinä tunnin temppuilun jälkeen. Ja mikä parasta tuntui kuin olisi palannut lapsuuden leikkien pariin eikä liikkuminen tuntunut yhtään suorittamiselta. Äidillä ja pojalla oli superhauskaa ja odotetaan seuraavan viikon tunteja jo innolla!

Mua hieman nauratti tuolla tunnilla kun ensin luulin meidän osallistuneen väärän ryhmän tunnille. Jakauma vanhemmissa oli aika selkeä. Isät ja lapset hallitsivat porukkaa ja meitä äitejä taisi temppuilemassa olla mukana peräti kaksi kappaletta. Se ei meidän menoa haitannut ja painettiin pojan kanssa intopiukeana isien ja muiden lasten joukossa ihka ensimmäisella Parkour tunnilla. Kotkan Parkourliikkeen sivulta suoraan lainattuna:

Parkourissa keskitytään kehittämään liikkumiseen tarvittavia perusominaisuuksia, kuten tasapainoa, voimaa, dynaamisuutta, kestävyyttä, tarkkuutta, tilan hahmotusta ja luovuutta. Se on tapa harjoittaa kehoa ja mieltä toiminnallisempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Parkour on yksinkertaisimmillaan juoksemista, hyppäämistä ja kiipeämistä. Siinä mm. tasapainoillaan, ylitetään esteitä, sujahdellaan ahtaista väleistä, kiivetään seinille, hypitään erilaisille pinnoille ja roikutaan. Se on liikkumista jokapäiväisessä ympäristössä ympäristön antamia mahdollisuuksia hyödyntäen.

vanhemmuus

Olen aikaisemminkin puhunut aiheesta ylisuorittaminen liikunnassa ja elämässä ylipäätään. Itse olen ymmärtänyt että suorittaminen ei palvele mun kehoa ja mieltä oikealla tavalla. Innostun urheilusta kuin urheilusta ja homma lähtee lähes aina lapasesta. Pidän salilla käymisestä, mutta juuri em. piirteideni takia siinä pielee sudenkuoppa. Innostus kääntyy suorittamiseksi sillä kehitys on nopeaa ja se palkitsee menemään hommassa eteenpäin. Pian ollaan tilanteessa jolloin ilo tekemisestä jää taustalle ja sen tilalle nousee paine suorittaa jokainen treeni lihaskehitys edellä. Olen ymmärtänyt, että mun kehoa ja mieltä ruokkii parhaiten sellaiset lajit joissa pääasiallinen fokus on siinä miltä tekeminen tuntuu. Oli se sitten joogaa tai Parkouria, tanssimista tai laulamista siitä syntyvä hyvä fiilis voittaa kivasti piirtyvät lihakset 6-0!

Kävin myös 15-vuoden tauon jälkeen tanssimassa koreografialla ja se oli myös ihanan virkistävää. Olen myös ajatuksissa kaivaa maalaustarvikkeet esille ja aloittaa maalamisen jota olen myös rakastanut nuoruusvuosina. Olen ollut aina erittäin luova ja jotenkin musta tuntuu, että olen hukuttanut itseni täysin jonnekkin metsästäessä kehoon voimaa ja lihaksia. Peilikuvaan tuijottaminen voi pahimmillaan viedä ihmisen pois luovuuden ja inspiraation lähteiltä. Tästä mulla on aie pyrkiä pikkuhiljaa pois. Haluan tehdä asioita jotka ruokkivat luovaa osaamista ja monipuolisuutta. Näiden tärkeyttä haluan myös korostaa lapsilleni tulevaisuudessa.

Inspiroivaa viikkoa!
Iisa & co