Kiitä ja kuuntele.

Ihanaa Juhannuksen jälkeistä sunnuntaita! Miten siellä keskikesänjuhla sujui? Oliko sää suopea vai kärsittiinkö sielläkin kylmyydestä? Täällä etelärannikolla sää oli kyllä kaunis, mutta erittäin kolea. Me vietettiin Juhannusaattoa lasten ja veljen perheen kanssa Kymijoen rannan tuntumassa. Käytiin katselemassa joen rantaan pystytettyä kokkoa ja olihan tuo jokimaisemakin todella kaunis. Itse olen viettänyt Juhannusta tähän asti enemmän tai vähemmän meren äärellä, mutta onhan joen rantatörmäkin kyllä upea paikka istua kokkoa katsellen. Virtaava suuri joki ja vesistön päälle kauniisti taipuva luonto on henkeä salpaava näky.

Tällä kertaa tuntui oikealta viettää koko Juhannus lasten kanssa vaikka oltaisi saatukin lapsivapaa-ilta Juhannuspäiväksi. Milan näki ensimmäistä kertaa kokon niin, että hänelle jää tästä Juhannuksesta ja kokosta varmasti jo muistot mieleen. Lapset ilakoivat koko päivän ulkosalla saippuakuplien ja vesilelujen kanssa. Juostiin kiireen vilkkaa katsomaan kokkoa Kymijoen rantaan varhais-illasta ja sieltä palattaessa olikin jo lasten nukkumaanmenaika. Yökkärit pienille päälle ja yöpuulle. Aikuisten hetki koitti tämän jälkeen ja istuttiin yömyöhään terassilla itikoiden illallisena ja suunniteltiin ihkaoman mökin hankkimista tulevaisuudessa. Ihana leppoisa Juhannus ja muistoja pankkiin iso kasa.

Musta on tuntunut nyt muutenkin oikealta antaa perheelle paljon kaivattua yhteistä aikaa. Työkiireet ovat venyttäneet ajanhallinnan äärimmilleen ja päivät ovat kulkeneet lasten hoitovuorojen kanssa kuviolla läpsystä vaihto oikeastaan koko kevään ajan. Kuten aikasemmin kerroinkin yhtiön perustaminen ja alun rumba homman eteenpäin viemiseksi on vienyt meidän perheen mehut totaalisesti ja ollaan painettu töitä lasten kanssa ja ilman. Pitkiä päiviä rempaten ja paiskien työmaan eteen hommia monella muullakin osa-alueella.  Pian onneksi koittaa ansaittu kesäloma kun studion ovet sulkeutuvat hetkeksi. Ollaan pohdittu mihin vietäisi tänä vuonna lapset kesälomaretkelle. Viime vuonna oltiin Turussa ja Naantalissa. Ayla tyttö oli tuolloin 3vkoa vanha ja tuosta retkestä voit lukea täältä ja täältä. Lasten kanssa voi tehdä monenlaista kun vain rohkeasti ottaa ja lähtee. Milan muistaa muumimaailman mörköineen hyvin ja haluaisi lähteä Naantalin nyt ”isona poikana” uudestaan :D.

Mulla on ylipäätään vain vahvistunut fiilis siitä, että haluan antaa lapsilleni juuri nyt sitä aikaa kun he sitä eniten tarvitsevat. Jossain törmäsin herättävään videoon jossa orpokodista uuteen huolehtivaan perheeseen otettu luennoitsija kertoi omista kokemuksistaan elämässä. Hän vertasi lapsen elämän elettyjä viikkoja marmorikuuliin purkissa. Jokainen marmorikuula edusti yhtä viikkoa lapsen elämässä joilla on mahdollista vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen ja tuleviin kriittisiin päätöksiin ennen kuin lapsi täyttäisi 18-vuotta. Kun purkki oli täynnä marmorikuulia se edusti vastasyntynyttä lasta ja niitä satoja tuhansia viikkoja joita oli vielä lapsen kanssa jäljellä. Kun Lapsi oli 12-vuotta kuulia oli enää murto-osa jäljellä. 16-vuotiaana kuulia olisi pohjalla enää muutama hassu. Jokainen lapsi on yhden välittävän vanhemman päässä menestyksestä elämässä.

Jos minulla on mahdollisuus antaa lapsilleni tukea elämänpolulle olemalla läsnä alusta asti vielä astetta enemmän, käytän tuon mahdollisuuden ilman epäilystä. Jos tämän hetkinen fiilis pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen menisi se jotenkin näin:

Haluaisin kuunnella ja kiittää lastani enemmän.

Olen miettinyt paljon lasteni tulevaisuutta ja sitä vastuuta joka meillä vanhempina vain vuosi vuodelta kasvaa. Pian koittaa aika jolloin koulutaival alkaa ja lapsi tarvitsee tukea koulunkäyntiin ihan eri tavalla kuin varhaiskasvatusaikana päivähoidossa. Olen kiitollinen Milanin päivähoidolle ja sen henkilökunnalle sillä he ovat tehneet varmasti upean pohjan tulevaa ajatellen. Vilpitön kiitos siitä ajasta jonka olette pojalleni jo nyt antaneet. Kiitos kannustuksesta ja hellyyden osoituksista silloin kun lapsi on niitä tarvinnut. Kiitos perus arkeen tarvittavien askareiden iskostamisesta meidän villikolle ja kiitos avoimesta keskusteluyhteydestä meihin vanhempiin jotta lapsellamme olisi mahdollisimman hyvä tulevaisuus edessä. Kiitos ylipäätään siitä, että joka päivä olen voinut turvallisin mielin jättää poikani päivähoidon henkilökunnan vastuulle ilman, että minun on hetkeäkään tarvinnut kyseenalaistaa onko lapseni hyvässä hoidossa. Kiitos että olette mukana poikamme elämässä ja annatte itsestänne panoksen meidän kaikkien vanhempien lasten eteen. 

Tänään syötiin äitini ja ukkini syntymäpäiväkakkua ja heidän olemassaolosta saan myös olla erittäin kiitollinen. Heidän huomassa minäkin olen maailmankatsomukseni rakentanut. Näin jälkikäteen ymmärrän mistä voimakas ja terve itsetuntoni on syntynyt. Siitä, että olen ollut järjettömän rakastettu ja olen kuullut olevani ainutlaatuinen alusta saakka. Kiitos siitä kuuluu myös kummeille ja mummeille. Olen teille elämäni velkaa sillä elämänkolhut eivät ole saaneet minusta otetta vaan päinvastoin.

Olen kääntänyt kohdatut haasteet vahvuudeksi enkä ole koskaan kokenut oikeudeksi laittaa pahaa kiertämään. Hyvä perusta on vienyt minua oikeaan suuntaan ja päivä päivältä olen hyväksyvämpi ihminen. Minusta hyvyyttä on olla hyväksyvä ja nöyrä muita ihmisiä kohtaan, oikeudenmukaisuutta unohtamatta. Jokaisella on tarinansa kerrottavana sitä täytyy vain osata kuunnella.

Kiitos tästä päivästä ja kiitos että saan huomenna herätä vielä yhteiseen perhevapaaseen ennen arkeen paluuta.

Ihanaa alkavaa viikkoa ja paljon rakkautta <3!

Iisa

Facebook: Meren kainalossa blog / Instagram: iisanihtila

Blogit.fi: meren-kainalossa Bloglovin: meren-kainalossa-14523869

merenkainalossa blog