Riidat kuuluvat elämään.

7.7.2017


Heippa ihanat!

Kaunista perjantai-iltaa! Miten siellä on viikonloppu alkanut? Aurinkoa on ainakin täällä riittänyt vaikkakin tämän kesän keleihin on kyllä aika vaikea asennoitua sillä mittari näyttää aamulla 15-17 astetta. Pitkähihaista täytyy ehdottomasti olla mukana matkassa sillä heti kun aurinko vetäytyy täällä rannikolla pilven taa, tuo 15 astetta tuntuu iholla jotakuinkin 10 asteelta.

Tänään tavattiin ystäviä lapsien kera ja puhuttiin siitä kuinka lapset suorastaan elävät huomiosta. Hymykuopat painuvat poskille heti kun lasta huomioidaan oikeanlaisella äänenpainolla ja kielellä. Aikuisporukankin saa helposti lasten läsnäollessa muuttamaan puheen hyvin lapsenomaiseksi ja tänään mua nauratti kun mietin mielessäni tilannetta tuossa samassa porukassa ennen lapsia. Tuolloin oli aika erilainen tapa kommunikoida ettenkö sanoisi, hah!

Lapset ovat muutenkin todella herkkiä reagoimaan jo hyvin nuoresta pitäen ympärillä olevien ihmisten tapaan kommunikoida. He aistivat huomionosoitusten lisäksi myös kireydet ja jännittyneisyydet aikuisten kesken. Eräänä iltana esikoisemme oli poikkeuksellisen vilkkaalla ja kokeilevalla päällä. Hänen keikkuessaan kymmenettä kertaa tuolilla kielloista huolimatta kysyin pojalta: ” Miksi teet noin vaikka äiti on kieltänyt monesti ja sinua voi pian sattua?”. Poika mietti hetken ja vastasi: ”Koska mua harmittaa.”. Kysyin tarkentavasti: ”Mikä sua harmittaa?”. Poika vastasi minulle näin: ” Mua harmittaa koska te puhutte kovaa isin kanssa”. Niin, meillä oli stressaavan päivän jälkeistä pientä kireyttä ilmassa ja poika vaistosi tuon oitis. Alkoi keikkua julmetusti tuolilla sillä hän halusi huomion itseensä. Huomion josta hän oli hetkellisesti jäänyt paitsi kun äiti ja isä keskustelivat jostakin asiasta hieman normaalista poikkeavalla tavalla. Meillä ei oikeastaan koskaan tapella edes kovaa. Meidän pikkuriidat ovat tyyliin ”etkö olisi voinut siivota kotia silläaikaa kun olen ollut töissä?”. Meille aihe ei siis todellakaan ole järisyttävä, mutta lapsi aistii pienimmätkin vivahteen muutokset ilmapiirissä.

Lapsi on useasti vanhempiensa sielun peili.

Kävin kurkkimassa MLL:n sivuilta tällaisien perus arkeen kuuluvien tilanteiden hallintaa leikki-ikäisen lapsen läsnäollessa. Siellä kerrottiin näin:

Lapsen on hyvä oppia kotonaan tapa, jolla vaikeita asioita käsitellään. Ristiriidat eivät ole uhka. Ne ovat normaalia elämää, ja erimielisyydet voidaan ratkaista. Kun lapsi näkee vanhempien riitelevän rakentavasti, hän oppii hoitamaan omat ristiriitatilanteensa. Hänen olisi hyvä nähdä myös riidan jälkeinen seesteisyys, anteeksipyyntö ja halaus. Lapselle voi kertoa, että vaikka aikuiset riitelevät, lapsella ei ole mitään hätää. Riita on pian ohi ja kaikki on taas hyvin.

Löysin myös oivia vinkkejä vanhempien omaan tunteiden käsittelyyn välillä raskaankin ruuhkavuosi hetkien keskellä.

Riiteleminen on taito. Toisinaan jompikumpi kumppaneista saattaa pelätä sitä. Näin käy monesti, jos lapsuuden kodissa riideltiin paljon ja äänekkäästi tai siellä ei riidelty lainkaan. Moni päättää välttää omassa parisuhteessaan äänekästä riitaa, mutta huomaa toimivansa aivan kuten vanhempansa aikanaan, jopa käyttävänsä samoja sanoja ja äänenpainoja. Kun vanhemmat opettelevat riitelemään rakentavasti, he antavat lapselleen hyvän mallin käsitellä ongelmia.

Opettele riitelemään rakentavasti

* Erimielisyydet ovat luonnollinen osa perhe-elämää. Käsittele erimielisyydet loppuun asti.
* Pysy asiassa. Älä iske toisen heikkoihin kohtiin, älä kaivele vanhoja asioita tai puutu toisen sukulaisiin.
* Kuule ja kuuntele, mitä toinen sanoo.
* Älä keskeytä toisen puhetta.
* Ethän hauku, nimittele tai vähättele toista.
* Kerro, miten toisen toiminta haittaa sinua: minusta tuntuu, että sinä et huomioi minua.
* Vältä ääri-ilmaisuja, kuten sinä aina, sinä et koskaan, taas, joka päivä…
* Älä vertaile kumppaniasi tai lastasi johonkin toiseen. Keskity asiaan, jota käsittelette.
* Pysy tämän hetken ongelmassa, älä kaivele menneitä.
* Älä arvostele toista, kerro omista tunteistasi: minusta tuntuu pahalta, kun sinä…
* Jos riita tahtoo karata käsistä, ota aikalisä. Sovi kumppanin kanssa, että keskeytätte asian käsittelyn ja palaatte siihen sovittuna aikana.
* Älä jätä toista riitelemään yksin, riitele riita loppuun saakka.
* Hyväksy tosiasia: kaikissa asioissa ei päästä yksimielisyyteen.
* Mieti, olisiko jonkinlainen kompromissi mahdollinen.
* Näe oma osuutesi riidassa ja tule riitakaveriasi vastaan.
* Anna ja pyydä anteeksi.

(lähde: MLL vanhempainnetti)

Rauhaisaa viikonloppua ja niin tällaisissa kuin monissa muissa tilanteissa…muistathan hengittää muutaman kerran syvään!

Iisa