Onnellinen lintu ei lennä pois

25.7.2017










Sä olit mitannu mua,
ennenkuin ees huomasin sua
Mä luulin, ei tääl oo mitään
Ei mitään

Enkä mä vanno enää,
mut jos voit lähel pitää
sun jälkeen ei tuukaan ketään,
ei ketään

Onks tääl muka muitaki ihmisii
Ei ainakaan ketään noin hyvii
Mä laitan kädet sun paidan alle

Onks tääl muka muitaki ihmisii
Mun pää on täynnä vaan sun kuvii

Mä kerron tän koko maailmalle

Eilen meillä tuli täyteen 7-vuotta avioliittoa. Bring it on, mä oikeastaan haluisin nähdä millainen kriisi on tulossa sillä niitä on selätetty jo muutama. Ei parisuhteesta riippuvia, mutta siihen suuresti vaikuttavia. On ollut taloudellisesti haasteellisia aikoja sekä yrittämisen onnistumisia kovan työn ja oikeiden valintojen kautta. Pienten lasten kanssa valvottuja satoja öitä, huolta ja vastuuta. Surua ja shokkitilanteita läheisten kanssa. Elämän aallokkoja jotka eivät todella ole päästäneet meitä helpolla.

Silti, jokainen niistä haasteista on tuonut meitä lähemmäs. Lähemmäs itseämme ja toisiamme. Välillä stressin vallitessa mieltä ollaan räiskytty ja tämän jälkeen itketty toisen rintaa vasten. Konfliktien jälkeen on aina tiennyt missä lohtu on. Se ei ole kodin ovien ulkopuolella vaan niiden sisäpuolella. Ei ole tarvinnut etsiä kainaloa muualta kun kainalo, tuki ja turva on ollut kotona. Olemme seisoneet toistemme rinnalla ylä- ja alamäissä. Suhteen perustukset ovat vain lujittuneet ajan myötä.

Meillä molemmilla on vapaus. Paula Vesalan sanoin ”onnellinen lintu ei lennä pois”. Molemmilla on omaa aikaa ja omia harrastuksia. Tapaamme menoissamme uusia mielenkiintoisia ihmisiä, mutta tiedämme silti tonttimme. Luulen tämän vapauden olevan yksi syy siihen, että ollaan vielä tässä ja hyvin onnellisia.

Jos mun pitäisi antaa jokin vinkki niin muistakaa huomioida toisianne riittävästi ja raivata yhteistä aikaa säännöllisesti. Eläkää myös omaa elämäänne tietäen yhteiset rajanne. Kelkka heilahtaa helposti väärälle raiteelle jos kotona ei ole kaikki hyvin. Joskus jopa silloin kun kaikki on liian tasaista. Hakekaa tuolloin uusia kokemuksia ja seikkailuja yhdessä.

Me haettiin eilen seikkailua luonnosta. Repoveden kansallispuistosta. Poronkäristys maistui trangiassa mahtavalta ja jylhät maisemat hivelivät mieltä ja pistivät kehon töihin. Seuraavalla reissulla mietittiin että voisimme yöpyä puistossa telttaillen ja käydä myös melomassa kansallispuiston upeissa vesistöissä. Suomen luonto vaan on niin kaunis.

7-vuotta sitten me vannottiin vala. Vannottin vala sillä haluttiin tehdä niin, ei sen tähden, että niin kuuluu parisuhteen edetessä tehdä. Haluttiin kait kuuluttaa maailmalle se uskomaton kohdalle sattunut onni kun kaksi ihmistä tässä universumissa kohtaa ja tuona hetkenä tietää etsinnän päättyneen. Mun mielestä silloin valan vannominen ja asian kuuluttaminen on vähintäänkin oikea ratkaisu.

Kyllä, minusta kahden ihmisen kuuluu mennä naimisiin jos kaksi toisilleen luotua törmää radoillaan jossain kohtaa elämäänsä. Ja ei minusta kaikkien ei tarvitse tehdä samoin jos sellainen ei tunnu tarpeelliselta.

Ihanaa alkanutta viikkoa!
Iisa