Ajatuksia äitiydestä ja kosketuksen tärkeydestä

Ihanaa äitienpäivää kaikille äitinä hienosti ansioituneille äideille <3! Ei oo maailman helpoimpia duuneja, mutta sata varmasti yksi palkitsevimmista sellaisista. Nostan hattua ja kumarran jokaiselle parhaansa tehneelle arjen sankarille joka on valmis laittamaan pienen ihmisen itsensä edelle monissa asioissa.

Miten siellä on aurinkoinen äitienpäivä sujunut? Me ollaan tänään juhlistettu Tampereella piknikin merkeissä tärkeiden ystävien juuri alkanutta vanhemmuutta ja äitiyttä, toisen ystäväpariskunnan pian alkavaa sellaista sekä tietty omaa matkaa äitinä pian jo toistamiseen. Kotkaan takaisin kotiuduttua mummit koluttiin myös läpi kera valkovuokkojen joten varsin antoisa ja tuottelias äitienpäivä on takana :).

Ajattelin tänään hieman kirjoitella kosketuksen tärkeydestä sillä mun mielestä se on kaiken A ja O äitiydessä ja monissa muissakin ihmissuhteissa. Näin äitienpäivänä olen omalle äidille kiitollinen ennenkaikkea siitä, että olen saanut aina paljon läheisyyttä ja tämän perinteen haluan ehdottomasti siirtää myös omille lapsilleni. Luin myös taannoin tosi hyvän artikkelin aiheesta ja tuo kirjoitus sai myös ajatuksia irtoamaan.

Puhuttiin sitten vastasyntyneestä, taaperosta tai koululaisesta lapset tarvitsevat paljon aikuisen syliä. Oikeastaan lapset tyytyvät aika vähään ja kosketuksella on mittaamattoman suuri merkitys terveen minuuden kehittymisessä. Sen on tutkittu jopa vaikuttavan vastasyntyneen hermoston kehittymiseen ja kehittyvän lapsen itsetuntoon. Lasta ei voi koskaan pitää liiaksi lähellä.

Sama pätee toki myös aikuisiin ja kosketuksen puute voi aiheuttaa meissä mm. ahdistuneisuutta, masennusta,  keskittymisvaikeuksia ja jopa aggressiivisuutta. Lapsen tarve kosketukseen ei siis häviä vaan on olemassa aina.

Pinnalla meidän kulttuurissa on ollut ajatus siitä, että vauvan tulisi jo pienestä pitäen nukkua omassa sängyssään ja jopa omassa huoneessaan. Vauvaa nukutetaan usein päivisinkin vaunuun kun monissa kulttuureissa vauva kulkee kantorepussa tai liinassa ja on vanhempien välittömässä läheisyydessä lähestulkoon koko ajan. Tällaista tapaa monet saattavat pitää hippeilynä vaikka itseasiassa lukuisten tutkimusten mukaan kun vauva on liinassa tai repussa ja aina lähellä vanhempaa hän oppii sillä minuutensa rajat, oppii erottamaan mihin minä lopun ja mistä toinen ihminen alkaa sekä tuntee että tuossa on minun tuttu aikuinen ja tässä on turvallista olla.

Oman kokemuksen perusteella lapsi tosiaan saa sylistä niin paljon turvaa ja lohtua että olisi vaikea kuvitella rajaavansa rajusti tuota tarvetta. Meillä poika 3 vuotta nukahtaa omaan sänkyynsä mutta yöllä kapuaa äidin ja isän viereen. Näin me saadaan muutama tunti nukkua tilavasti ja poika osaa nukahtaa omaan huoneeseen myös itsekseen. Yöllä läheisyyden kaipuun iskiessä ei meille ole ollut ongelma että pieni suloinen pörröpäinen lapsi haluaa tulla lähelle loppuyöksi. Mitä tulee pian syntyvään lapseen hänen paikka yöllä on alkuun äitinsä eli minun vieressä ellei omat vähäiset unet kärsi siitä holtittoman paljon. Olen itse todella herkkäuninen ja oikeastaan ainut syy miksi meillä lapset pidetään välillä omissa sängyissä johtuu vain ja ainostaan siitä että vanhemmat saisivat nukkua edes osan yöstä hyvin.

Seuratessa viikonloppuna ystävien hellää huolenpitoa muutaman viikon ikäisestä pienestä pojasta, heräsi taas siihen kuinka tärkeää tuo syli voikaan pienelle ihmiselle olla. Vaikka hieman hermostuttaisikin niin päästessä aikuisen olalle ja keinuttavaan kyytiin hävisi harmistus sen siliän tien. vastasyntynyt on taitava käyttämään esim. tissi korttia vaikka todellisuudessa syli saattaa riittää rauhoittamaan tilanteen toisinaan. Terve vauva yleensä itkee joko nälkää, väsyä tai syliä. Jälkimmäinen saattaa olla kysymyksessä yllättävänkin usein. Oli ihana käydä toukkatarkastuksella Emma & Timo ja huomata kuinka hienoja vanhempia teistä on jo muutamassa viikossa tullutkaan <3. Mutta sen nyt jo etukäteen kyllä tiesimmekin ;).

Myös meidän uhmaikäinen poika osaa varsin taitavasti koetella ja päästessä syliin maailmasta tuleekin yhtäkkiä paljon parempi paikka ;). Paras uhmakohtauksen taltuttaja onkin aina syli vaikka aina kärsivällisyys siihen ei meinaisikaan riittää.

Hellä kosketus on myös se mitä äiti itse tarvitsee toisinaan joten pidetäänhän toisiamme hyvänä :).

Pian tiedän tarvitsevani hieman napakampaa kädestä pitämistä sillä eilen ja tänään illalla supistukset ovat olleet muutaman tunnin ajan hyvin kivuliaita ja napakoita ja helpottaneet kuitenkin jossain kohtaa. Jotain se enteilee ja huomenna viikon 36 synnytystapa arviossa äitiyspoliklinikalla selviää mitä laskettuna aikana tapahtuu ellei synnytys käynnisty itsestään ennen sitä. Elämme jännittäviä aikoja ja tulevaa alkaa jo todenteolla jännittämään. Mieli on kuitenkin luottavainen ja uskon luonnon hoitavan asiat niin kuin se parhaaksi näkee. Yliaikaisuutta joudumme kuitenkin miettiä tilanteen tullen sillä jo yhden kookkaan lapsen synnyttäneenä ja suuren syntymäpainoarvion saaneena myös tästä raskaudesta mietimme parasta vaihtoehtoa ja mahdollista käynnistystä laskettuna aikana. Kerron tuomion myös blogissa heti kun tiedän itse enemmän :).

Tämä äitienpäivä jäikin sitten viimeiseksi yhden pojan äitinä ja seuraavaa juhlistamme kolmen koplan sijaan neljän hengen perheenä <3.

Iisa & perhe


Mothersday celebration went by and we got to solemnize with dear friends a fresh motherhood, soon starting one and of course my own journey as a one child mother and soon to become 2 children motherhood. We also visited our own mothers with Mikko and so had a productive mothersday :)! 

I wanted to write a bit about importance of a touch since that is the most important thing in being a parent in my opinion. In our culture one gets easily too separated with our lil children cause the common idea is to alienate children very soon from mothers arms. We encourage our kids to sleep in they’re own beds and put little baby to sleep in a crib or at day time at baby carriage. There are cultures where baby remain in mothers arms almost all the time in a baby sling or similar to keep babies close to skin at all times. Many researches say that touch has an immeasurably important role in the development of a healthy ego. It has been studied up to to affect the development of the nervous system of the newborn, and child to develop self-esteem. The child can never be too close.

The same applies of course also to adults and the lack of touch can cause us to mm. anxiety, depression, difficulty in concentrating, and even aggression. the need for contact does not disappear after childhood, but remains there forever.

So lets take close care of each other!

This mothersday will remain as last with one child only and next we will celebrate as 4 persons in our family. We are living exiting times cause my body has told me that leighbour is more than near. I have had vigorous contractions couple days now yet they have easen up after few hours. That tells me still that something is happening and THAT time is getting closer and closer. 

Tomorrow we have time at mothers policlinic and we will hear the judgment wether they will launch the leighbour at the due date if nothing before that happens. We have had estimations of a big baby and thats why we will have to go trough different options.

Stay tuned for ur news soon :)!

Iisa & family

merenkainalossa blog