Jumalten keinussa

19.9.2017

Viime päivinä mulla on ollut sellainen fiilis, etten saisi valittaa mistään kun asiat ovat periaatteessa kuitenkin ihan hyvin. Katselin uusimman tuotantokauden ensimmäisen vain elämää jakson jossa starat keskustelivat tuosta aiheesta. Juha Tapio kysyi Jarelta, että tunteeko tämä koskaan epäoikeudenmukaiseksi valittaa jostain kun asiat ovat periaatteessa ”hyvin”. Niin, maailma on välillä todella epäoikeudenmukainen. Onko kuitenkaan toisen huoli suurempi kuin toisen? Onni ei todella ole niin yksinkertaista miltä se ulospäin saattaa näyttää. Ulospäin näkyvä varmuus voikin todellisuudessa kieliä syvästä sisäisestä epävarmuudesta.
Luin myös Tuomas Enbusken kirjoittaman mahtavan blogikirjoituksen koskien Jari sillanpään huumekäryä. Siinä Tuomas muistutti, että kukaan ihminen ei ole ehjä ja jokainen meistä jossain kohtaa elämäänsä haluaa hetkeksi tästä helvetistä pois. Näin oli käynyt myös 5-vuotta sitten Tuomakselle itselleen hometalosta aiheutuneiden oikeudenkäyntien ja velkojen tähden. Hän kykeni puhumaan asiasta julkisesti vasta nyt voitettuaan oikeudenkäynnit ja päässeensä takaisin taloudelliseen tasapainoon. Tuomas toivoi tuona aikana saaneensa mielummin vaikka diagnoosin syöpä jotta olisi voinut potea tuskaansa OIKEAN syyn takia. Mikä loppupeleissä on sitten oikea syy? Onko toisen tuska suurempi kuin toisen ja kuka loppupeleissä on toista parempi mies?

Jare Tiihosen sanoin toiset keinuvat elämän keinussa pidemmällä narulla kuin toiset ja kokevat elämässään paljon enemmän ääritunteita ja tilanteita. Itse olen monesti miettinyt, että elämä voi tuntua monesti epäreilulta sillä taustoja ja lähtökohtia on niin kovin erilaisia. Toista on kannustettu toista laiminlyöty. Toisella on ollut vahva perheen tuki pienestä pitäen toinen on kasvanut uusioperheessä ja jäänyt vaille täyttä huomiota. Toinen on rämpinyt taloudellisissa soissa, toisella on ollut aina tasainen taloudellinen tuki. Toinen on kokenut elämässään paljon suuria menetyksiä fyysisesti ja toinen on voinut kokea yhtä suurta tuskaa henkisten menetysten vuoksi. Toiselle on siunattu jotakin mistä toinen vai haaveilee, mutta samalla häneltä voi puuttua jokin hyvin suuri palanen onnea. oma elämä

Toisille asetetaan kuitenkin enemmän haasteita kuin keskiverto ihmiselle. Joku on joutunut rämpimään kohtuuttoman määrän suota kun toinen on korkeintaan pari kertaa kompastunut ja noussut haavoitta takaisin polulle. Uskon vahvasti kuitenkin siihen, että jokaisella haasteella on tarkoitus vaikkei siltä alkuun tuntuisikaan. Tuomas Enbuske sanoi kirjoituksessaan: Mikä ei tapa, se vahvistaa, VITUT. Itse olen eri mieltä. Haasteet vahvistavat ja voimistavat ihmistä sekä opettavat häntä tekemään parempia valintoja tulevaisuudessa. Aina asiat eivät ole ihmisestä itsestään kiinni ja hän saattaa kohdata vääryyksiä muiden ihmisten vuoksi. Tällöin kuitenkin ei voi jäädä rypemään yksin nurkkaan vaan on etisttävä keino päästä tilanteesta ylitse. Pimeän jälkeen tulee aina valo, on meistä kiinni haluammeko jäädä pimeyteen vai kulkea tuota valoa kohti. Voimme päättää että haluamme elää valossa varjon sijaan. Voimme ottaa apua vastaan silloin kun sitä tarvitaan sen sijaan, että jäisimme yksin ja painuisimme syvemmälle.

Minä uskon siihen, että jokainen haaste näyttää meille asioita jotka jäisivät muuten huomioimatta. Elämän haavoittuvuus saattaa välillä unohtua kun kaikki menee liian hyvin. Kohtalolle voi antaa valtaa, mutta sen ei tarvitse määritellä sitä miksi me kasvamme. Taaksepäin katsoessa minä olen nähnyt jokaisessa elämän rotkossa jotain kaunista. Jokaisesta haasteesta on jäänyt sydämeen jokin merkittävä jälki joka on kasvattanut minua ihmisenä mittaamattoman paljon.

Välillä elämässä saattaa tulla aikoja jolloin tuntuu, että nyt minä en enää jaksa. Silloin minä neuvon opettelemaan hengittämistä ja omien ajatusten käsittelemistä tavalla tai toisella. Se voi olla kirjoittamista tai asioiden ulos puhumista jollekin. Se voi olla meditaatiohetki jossa ajatukset saavat tulla ja mennä, mutta niihin ei tarvitse takertua. Mitään ajatusta ei tarvitse torjua sillä ihmisyyteen kuuluu kaikki tunteet ja jokaisella on oikeus tuntea koko se kirjo lävitse. Ei ole vääriä tai oikeita ajatuksia. Sinun huoli ei ole suurempi tai pienempi kuin jonkun toisen. Sinun ei myöskään tarvitse kantaa huoliasi yksin. Puhu tai ainakin kirjoita. Muista hengittää syvään useamman kerran kuin yhden.

Minä suosittelen appia Headspace joka on auttanut mua lapsiperhearjen keskellä todella paljon. Kun tuntuu, että voimat loppuvat pyydän hetkeksi apua, vien lapset hoitoon ja hengitän hetken appin avulla. Jooga toimii tähän myös erittäin hyvin joko kotona tai joogastudiolla.

Meillä ollaan tehty taas hampaita ja unettomia öitä/itkusia päiviä on ollut jälleen luvattoman paljon. Mikko on ollut tietenkin pahimmat päivät töissä ja minä olen selkä vääräällään kantanut itkuista tyttöä 12 tuntia putkeen. Esikoisella on käsittämättömiä vatsavaivoja joiden syystä ei alustavien tutkimusten jälkeen ole mitään tietoa. Poika huutaa välillä iltaisin kuin syötävä ja me ollaan ihan neuvottomia tilanteen edessä. Työstressi painaa niskassa samalla kun kotona pitäisi hoitaa kahta pientä lasta vaivoineen. Kroppa on jumissa ja pää tarvitsisi lepoa ja hiljaisuutta edes hetken. Se hetki on nyt kun kirjoitan tätä postausta. oma elämä

Lähipiirissä on ollut viime aikoina loppuunpalamisia ja menetyksiä. Sairastumisia ja pelkoa tulevasta. Maailman tilanne ja hullut vallanpitäjät saavat pelon viitan lankeamaan koko maailman ylle. Luonto kärsii koko ajan kärjistyvästä katastrofista ja hirmumyrskyt pyyhkivät ihmisiä ja heidän kotejaan mennessään. Maailmalla tapahtuu koko ajan pahoja asioita jotka tulevat meitä lähemmäs päivä päivältä.

Meidän ei ole silti syytä antaa pelolle valtaa. Me voimme yksilöinä tehdä paljon hyvää toisillemme. Synkkyyteen ei voi vaipua silloin kun on jokin syy vielä taistella. Toisinaan tarvitaan äärimmäistä voimaa joka kumpuaa kaiken sen pimeyden keskeltä. Emme voi luovuttaa vaan meidän täytyy kurottaa viimeisillä voimilla kohti parempaa huomista. Tehdään se yhdessä, sillä ihminen ei ole mitään ilman toista.

Iisa