Räkänokkia

Heippa!

Ihanaa viikonloppu jälleen! Meillä ollaan kyllä oltu enemmän ja vähemmän kipeänä, mutta eiköhän tuo räkänokkaisuus ala jo pian helpottamaan ainakin lapsilla. Räkänokkaisuudesta puheenollen, luin vastikään Helsingin uutisten jutun jossa lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen sanoi näin: ”Lasten tehtävä on säntäillä metsässä räkä poskella ja tehdä asioita, joissa ei ole päätä eikä häntää”.

Luin tuon koko jutun ja aloin pohtimaan niitä asioita joita itseltämme vastuullisina vanhempina ja sen kautta lapsiltamme vaadimme. Jotenkin tuntuu, että tässä yhteiskunnassa kaikessa tekemisessä on sama tavoite. Olla aina vähän parempi. Myös paine olla parempi vanhempi ja kasvattaa paremmat lapset on aito. Säälimättömällä ultimaattiseen vanhemmuuden tavoittelulla saatamme kuitenkin unohtaa oleellisen. Lapsen tulisi antaa olla lapsi ilman huonoa omaa tuntoa siitä ettei kaikki lasten tekeminen tähtää johonkin.

Sinkkonen muistuttaa vanhempia siitä, että kun luopuu vanhemmuuden suorittamisesta, heijastuu se vanhemman rentoutena myös lapseen.

– Oikeasti lapsesta on huojentavaa, kun kaikki ei pyöri hänen ympärillään.

Sinkkonen muistuttaa jutussa jotain hyvin tärkeää: ”Lasten leikeissä ei tarvitse olla varsinaisesti mitään järkeä.”

– Lasten tehtävä on säntäillä metsässä räkä poskella ja tehdä asioita, joissa ei ole päätä eikä häntää, Sinkkonen sanoo. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen sanoo, että nykyvanhemmat keskittyvät aivan liiaksi huolehtimaan lapsia kehittävistä harrastuksista ja tarjoamaan erilaisia aivoja harjoittavia virikkeitä.

Aikaisemmassa postauksessa täällä kirjoittelinkin lapsen mielikuvituksen ruokkimisen tärkeydestä. Sinkkonenkin huomauttaa, että aikuisten pitäisi antaa lapsilla tilaa olla lapsia. Jutussa hän mainitsee , että pikkupoikien sopii leikkiä pyssyleikkejä, jos pyssyt on tehty vaikkapa puukepeistä ja leikki ruokkii näin mielikuvitusta. Meillä mielikuvitusleikkejä leikitään useasti ja itse usko juurikin niiden voimaan lapsen oikeanlaisen kehityksen tukena. Lasten kehityksen erilaista tahtia pohdin tässä postauksessa ja minusta tässäkin asiassa rento ote on avainsana eikä kaikkea pidä lukea kirjoista ja kansista. Erilaiset lapset kehittyvät eri asioissa eri tahtiin. Vanhemman on turha ottaa paineita liian helposti vaan luottaa siihen, että jokainen kehittyy omalla ajallaan. Vanhempi tarvitsee armollisuutta itselleen siinä missä lapsikin.

Muistattehan myös halata niitä rakkaita räkänokkia ja kertoa heille kuinka ihania he ovatkaan .Kun muistaa kaulailla ja kehua lasta on se jo paljon. Lapsi ei mene pilalle kehuista huolimatta vaan päinvastoin. Rakkaat räkänokat.

Mahtavaa lauantaita!

Iisa

 

 

merenkainalossa blog