Minä olen sinun niin kauan kuin voin

Ihanaa ja kaunista perjantaita!
Välillä mulle satelee universumilta merkkejä siitä, että kynälle olisi töitä. Tällä tarkoitan vahvaa fiilistä siitä, että jostain aiheesta pitää saada kirjoittaa sillä törmään useasti samoihin ajatuksiin eri tilanteissa. Silloin mun on vain pakko päästä kynäilemään ajatuksen virta alas ja tällaisia mulla on mielessä tänään.

Eräs kesäinen ilta päättyi kauniisiin rippijuhliin meren rannalla. Ripille päässyt neitokainen oli kaunis, hetki oli kaunis ja lukiessa tyttären isän kirjoittamaa kirjettä konfirmoidulle nuorelle aikuiselle meinasi itsekin herkistyä. Todella kauniita ja viisaita sanoja. Mulla tuli tippa linssiin myös ajatuksesta, että ollaan itsekin jossain vaiheessa elämää tuossa pisteessä kun lapsi saa ns. naimaluvan ja ripille pääsy on myös symbolisesti nuorelle useasti ensi askel aikuistumiseen. Jollain tavalla hyvin haikea hetki vanhemmille sillä silloin tietää saattaneensa pienokaisensa ensi etapille kohti tuntemattomia elämän polkuja.

Olen kuullut toistuvasti radiosta nyt myös vastikään kuin vahingossa Spotify-listalleni joutuneen Suvi Teräsniskan Sinä olet kaunis kappaletta. Tuossa kappaleessa kiteytyy niin paljon viime aikaisia ajatuksiani. Lapset ovat meillä vain lainassa ja tulee vielä eteen aika jolloin he eivät enää ole meistä riippuvaisia.

Monesti näiden pienien lasten kanssa pysähdyn miettimään sitä riippuvuus suhdetta joka heillä nyt vanhempiinsa on. Se on jokin niin luonnollinen symbioosi ettei sen merkitystä oikein arjen pyörityksessä edes tajua. Tuo side on kuitenkin järjettömän tärkeä sekä lapselle, että vanhemmalle. Se on jonkin elämänvaiheen ydin asiaa yhtään liioittelematta. Sitä voi hetkeksi välillä yrittää paeta, mutta kaiken keskiö on vahvasti koko ajan läsnä ja sen ympärille nivoutuu oikeastaan kaikki tietyssä elämänvaiheessa. En yhtään ihmettele äitejä jotka hukuttavat itsensä lapsiperhearjen keskelle ja lasten muuttaessa pesästä jäävätkin täysin tyhjän päälle. Missä minä olen, kuka minä olen? Ketä varten minä olen jos en lapsiani? Mitä minulla on annettavaa kun olen jo kaikkeni antanut? Voinko löytää itseni uudelleen? Olenko minä vielä täällä vai olenko vuosien varrella kasvanut joksikin muuksi? Olenko minä äiti vai nainen?

Olo on haikea varmasti monella äidillä jo siinä tilanteessa kun muutaman vuoden ikäinen lapsi alkaa viihtyä päivä päivältä enemmän kavereiden seurassa ja saattaa viettää useita tunteja pois kotoa. Se on paljon arjen keskellä jossa hoitopäivän jälkeen yhdessäoloa jää vain muutama tunti ennen uni-aikaa. Ei siis ole yhtään liioiteltua tuntea hieman hämmentyneitä ja jopa hätääntyneitä tunteita toisinaan.

Me ollaan kaikesta huolimatta yritetty Mikon kanssa pitää myös omasta ajasta kiinni vaikka se on välillä hyvin haastavaa ja raastavaa. Olisi ihana tehdä aina perheenä asioita, mutta isän ja äidin roolin lisäksi täytyy olla muutakin. Parisuhde tarvitsee myös aikaa.
Tarvitsemme lasten kanssa apua jo arjen keskellä ja aikuisten illat ovat täten kiven alla. Ollaan niitä kuitenkin kuin väkisin ajettu kalenteriin ja uskon vakaasti sen olevan pitkällä tähtäimellä hyvä asia. Äitiyttä ei tarvitse paeta vaan sen läsnäolon kanssa täytyy osata elää ilman lapsiakin. Ikävä ja takaraivossa kolkuttava tunne että minun kuuluisi olla lasteni luona kuuluu asiaan. Jokaisen äidin täytyy kuitenkin osata irtautua roolistaan hetkeksi.

Kuuntelin taannoin radiosta Maija Vilkkumaan haastattelua ja hän sanoi aiheesta osuvasti. ”Kun oltiin kolmikymppisiä kaikki lähipiirissä avioituivat ja ryhtyivät lasten tekoon. Nyt kun ollaan nelissäkymmenissä tuttavapiirin on vallannut erobuumi”. Tämän olen itsekin huomioinut ympärilläni olevissa pariskunnissa aivan liian monesti. Kun lapset alkavat olla isompia ja aikaa jää enemmän itselle, parisängyn toisessa äärilaidassa saattaa maata vieras ihminen. Jotta näin ei pääsisi tapahtumaan, suosittelen jokaiselle lapsiperheen vanhemmalle oman sekä parisuhdeajan etsimistä kalenterista.

Vaikka taakka on toisinaan aika raskas ovat lapset herättäneet minussa liekin joka ei sammu koskaan. Elämän jatkumon liekin jota suojelen kaikin mahdollisin tavoin. Ilman lapsiani olisin kokonainen. Lapsieni kanssa olen kokonaisempi. He opettavat minua joka päivä näkemään oman kuplani lävitse monin tavoin.
Lapset opettavat sellaista nöyryyttä jota jokainen meistä tarvitsee. Nöyryyttä kuunnella ja tulla pyynnöstä luokse vaikka uskoa välillä koeteltaisi. Nöyryyttä kohdata toinen ihminen vihan ja epäluulon lävitse. Nöyryyttä kuunnella viisaampaa ja nöyryyttä kohdata jokainen ihminen samanarvoisena.

Lapset ovat vahvoja ja samalla niin voimattomia. He tarvitsevat minua ja minä tarvitsen heitä. Minä huolehdin heidän huomisesta enemmän kuin omastani sillä heidät minä jälkeeni jätän. Mitään ei olisi mitä en heidän vuokseen tekisi. Mikään ei tule lasten kanssa helpolla, mutta tuleeko mikään oikeasti merkityksellinen asia elämässä? Kun lapset varttuvat tulee aika jolloin jokin aukko jää täytettäväksi muilla asioilla.
Ennen tuon hetken koittamista,
minä olen heidän niin kauan kuin voin.

Tässä vielä tuo aivan ihana Suvin kappale lyriikoineen <3. Suvi Teräsniska- Sinä olet kaunis

Näytän sulle ihmeet maailman ja koitan kertoo väärän oikeesta
kertaan säännöt ja toivon vuorollas
sä tiedät missä ja milloin
ja kuinka ne säännöt rikotaan

mietin usein sinun huomistas
se ottaa tuolla nurkan takana
pelkään joskus vaan niistä huolista,
mä tiedän missä ja milloin
ja kuinka ne hymys hukuttaa

sinä olet kaunis,
hento ja viaton
sinä olet kaunis,
niin vahva ja voimaton
sinä olet meidän
vaikka vain hetken lainassa oot
ja minä olen sinun
minä olen sinun
niin kauan kuin voin

lupaan ottaa sinut tosissaan
ja nähdä koitan sinun tavallas
löydät sääntös ja tiedät lopulta
mä lupaan aina ja aina ja aina
oon sinun puolellas

sinä olet kaunis,
hento ja viaton
sinä olet kaunis,
niin vahva ja voimaton
sinä olet meidän
vaikka vain hetken lainassa oot
ja minä olen sinun
minä olen sinun
niin kauan kuin voin

minä kiitän kyyneleistä,
valvotuista öistä
onni on hetket
kun teet meistä täydellisen

sinä olet kaunis,
hento ja viaton
sinä olet kaunis,
niin vahva ja voimaton
sinä olet meidän
vaikka vain hetken lainassa oot
ja minä olen sinun
minä olen sinun
niin kauan kuin voin

Upeaa viikonloppua jokaiselle! Kerätään voimaa alkavaan arkiviikkoon <3 Iisa

Sisustus uusiksi pintaremontin siivin!





Heippa hei!
Oi ja voi. Loma loppui ja huomenna alkaa arki. Okei, ainahan arjen alku on jonkin uuden alku ja kyllähän sitä virallisina työpäivinä saa itsestään aivan eri tavoin irti kuin loma-aikataulujen (eli ei aikatauluja laisinkaan) keskellä. Arjen paluu perheeseen tuo myös jonkinlaista helpotusta sillä lapset menevät tiettyinä kellonaikoina nukkumaan ja iltaisin jää enemmän aikaa rauhoittua kaksin. Loma-illat venyivät meillä toisinaan tunnin-pari pidempään lasten kanssa kuin normaalisti eikä sen jälkeen enää paljon itse jaksanut muuta kuin painua pehkuihin lasten vanassa. Loma me vietettiin ihan kotosalla lukuunottamatta meripäiviä ja muutamaa retkeä lasten kanssa ja ilman. Oli Repoveden kansallispuistoa (postauksessa Onnellinen lintu ei lennä pois lisää tuosta retkestä), tykkimäkeä ja Korkeasaarta. Ollaan lähdössä Budapestiin viikon päästä Mikon masters MM-uinteihin joten reissua pukkaa vasta silloin.

Saatiin kotona loman aikana tehtyä kauan seisoneita taskeja ja remppailtiin kodin pintoja uuteen uskoon. Olohuone-keittiö ja ruokailutila sai uuden freesin valkoisen asun ja mukaan potkuksi otettiin ripaus mustaa…mitäpä muutakaan. Pitäisiköhän mun perustaa oma mustien maalien merkki…niin paljon sitä sävyä valkoisen kaverina rakastan ja kuinka paljon eri käyttökohteita sille olenkaan keksinyt :D. Ehkei sentään, mutta tässä nyt kuitenkin pari vinkkiä meillä toteutetuista uusimmista jutuista.

Maalasin keittiön välitilan mustalla liitutaulumaalilla. Katselin Pinterestistä inpiraatioksi kaiken maailman tylsiä tekstejä ja liidulla kirjoitettuja reseptejä. Halusin jotain aivan muuta ja törmäsinkin hentoihin kasvikuvioihin. Kokeiltiin siskon kanssa yhtä versomallia ja siitä sainkin idean muuntaa nuppu-osat kauran näköisiksi…ehkä onnistuin ehkä en :D. Kaura on mun sydämen (vatsan oikeastaan) vilja joten se ansaitsi paikan keittiön parhaalla paikalla. Ja mikä parasta kun ja jos joskus haluan jonkun muun kuvan seinälle se onnistuu helposti pyyhkäisemällä vanha kuva pois ja taiteilemalla paikalle uusi tekele. Liitutaulumaalilla ajattelin vielä maalata pojan huoneen vanhan puuoven johon hän voi sitten tehdä omia taideteoksiaan :).

Keittiön saarekkeen päälle ripustin jo tovi sitten vapaajohtoiset lasikupuvalaisimet ja ne kieputettiin heinäseipään ympärille. Tänään sain vihdoin noihin valaisiin myös sähkön ja pimenevät illat saavat niistä kauniin valon lähteen. Itseasiassa ennenkaikkea työvalo oli tässä hakusessa sillä saarekkeen päällä ei aiemmin ole ollut valoa laisinkaan. Noista lasipallovalaisimista seipään ympärillä tuli mun mielestä aika söötit, vai mitä mieltä sinä olet?

Mustalla maalasin myös vanhat puiset pariovet ja uuden valkoisen pinnan rinnalla ne ovat musta todella kauniit. Vielä kun lautalattia saa uuden valkoisen pinnan niin avot. Eteistilan lattia saaneekin lattianmaalaustalkoissa uuden värin…joko sinä arvaat minkä ;)? Maalaushommat on vähän sellaisia että eihän niissä mitään vaikeaa ole…irtaimiston siirtely tekee isompien pintojen maalamisesta vain hiukan hankalampaa. meillä näissä maalaushommissa meni kaikenkaikkiiaan pari päivää ja ilme kotona on aivan toinen. Joten homma todella kannatti.

Viimeksi pintaremppaa on tehty kaikille pinnoille n.10 vuotta sitten kun asunnon itselleni lunastin joten ne olivat todella uusimista vailla. Tämän jatkeeksi tehdään vielä kylpyhuoneen pinnat, kaikki lattiat sekä eteistila ja lasten huoneen seinät. Hiljaa hyvä tulee ja onneksi niiden tekemisellä ei ole kiire. Mä teen aina ratkaisuja hieman valtavirrasta poiketen, mutta pidän mielessä kuitenkin aina tilan valoisuuden ja freesin yleisilmeen. Persoonatonta ja kliinistä kotia en ole koskaan halunnut ja mulla on näissä hommissa aina jokin persoonaa tuova rouhea twisti.

Tehtiin pintaremontti myös myyntiä ajatellen. Tällä hetkellä asunnon myynti on jäissä sillä ostajaehdokkaita tällä seudulla vanhaan hissittömään ullakkokerroksen asuntoon on vaikea löytää (Jota mä en vaan tajua…itse rakastuin VÄLITTÖMÄSTI tähän arvotalon asuntoon ydinkeskustassa vanhassa talossa, upein näkymin. Mua itseäni ei hissin puuttuminen haitannut yhtään…hyvää hyötyliikuntaa vain!) Hissihanke on vireillä, katsotaan miten siinä käy ja edetään sitten sen mukaan. Tuntuu kuitenkin olevan kaikilla ostajaehdokkailla se ainut asunnon ostoa estävä tekijä…huoh! Itse ostin aikoinaan tämän asunnon erittäin hyväkuntoiselta eläkeläispariskunnalta. Sinä herrasmies Helsingistä….olisi tehnyt sullekin ihan hyvää liikutella raajoja muutaman kerran päivässä kauniissa vanhan talon portaikossa ;)!

Me halutaan pitää meidän kodista hyvä huoli niin kauan kuin se meidän käsissä on ja toivotaan, että jonain päivänä joku toinen tekee sille samoin.

MUSTA KALUSTEMAALI, MUSTA LIITUTAULUMAALI SEKÄ MUSTAKANTAISET LASIKUPUVALAISIMET CLAS OHLSON

Rauhaisaa sunnuntai-iltaa <3 Iisa

NIIN LOMALLA!





Voi ettien että. Mulla olisi teille materiaalia taas niin paljon, etten tiedä mistä aloittaisin. Kivoja ulko ja kotitreenejä, ideoita kesäisiin illanistujaisiin meren äärellä, sisustus ideoita, ruokavinkkejä ja hieman myös herkistelyä aiheesta jos toisesta. Kyllä loma sitten vaan on isnpiroivaa. Aloin vasta nyt selaamaan tähän lomaan mahtuneita otoksia kameranrullasta ja editoinkin sieltä jo muutamat valmiiksi käyttöä varten.

Kuitenkin on ollut aivan liian ihanaa nauttia siitä kun ei ole mitään velvoitteita. Työt hieman kolkuttelevat takaraivossa, mutta tiedän ettei mitään taskeista ole pakko tehdä juuri nyt. Tämä viikko on viimeinen lomaviikko ja siitä joudun käyttämään pari päivää niin, että töihin on sitten mukava lähteä kun asiat eivät ole aivan levällään. Loma on ollut nautinnollinen vaikka välillä olisi toivonut irtiottoa muihin maisemiin päästäkseen irti kotona odottavista hommista jotka ovat jääneet työkiireiden alle koko kevään ajan.
Kuitenkin vihdoin ollaan saatu tehtyä sellaisia asioita jotka ovat odottaneet jo aivan liian pitkään toteuttamista. Yksi niistä oli koko asunnon pintojen uusiminen valkoisella maalilla. Olo-, ruokailu ja keittiötila on nyt käsitelty, seuraavana on vuorossa eteistila sekä lattioiden kevyt hionta ja maalaus. Meillä koko asunnon pinnat on tehty aikalailla tasan kymmenen vuotta sitten joten tämä todella tuli tarpeeseen. Kyllä puhdas valkoinen vaan saa kotona ihmeitä aikaan. Mukana ripaus mustaa…kuinkas muutenkaan kun meidän kodista on kyse ;). Odotetaan myös tarjousta asuntoa jakavista lasiseinistä…niiden vuoro saattaisi olla syksymmällä. Näin saadaan suuresta kaksiosta kolmio ilman että asunnon valoisuus kärsii. Nuo lasiseinät toteutettaisi meidän asunnon persoonalliseen tyyliin soveltuvalla tavalla. Kun aika on oikea esittelen myös teille nuo pari loistavaa tilanjakovinkkiä. Kuvia alkaneesta pintarempasta tulossa pian blogiin :).

Parasta lomassa on kuitenkin ollut läheisten kanssa vietetty aika. Oma perhe ja ystävät joiden kanssa arjen keskellä on välillä vaikeaa löytää yhteisiä hetkiä. Tähän loppulomaan mahtuu myös yksi erittäin iloinen tapahtuma sillä perheellinen ystäväpariskunta muuttaa takaisin paikkakunnalle parin vuoden ”syrjähypyn” jälkeen. Tämä tietysti ilostuttaa meitä sillä voidaan viettää lasten kanssa ja ilman enemmän aikaa yhdessä. Lastenvahtivuoroja on myös helppo jakaa sillä asutaan kivenheiton päässä toisistamme. Ihan mahtavaa kaikin puolin siis.

Tämän postauksen kuvissa esiintyvä upea kimppu on muuten ystäväni Sallan tekemä arjen ilostuttaja. Siinä on maailman kauneimpia kukkia eli pioneita joista aikoinaan valmistettu oli mun pallon muotoinen hääkimppu. Salla jakaa toisinaan ihania vinkkejä kukista blogissaan Sammalsydän.

Palaan luonnoksissa odottavien juttujen kanssa pian! Nyt hieman lämmittelemään ensi viikon töihin paluuta ja avaamaan päätoimisen työni sähköpostit ensimmäistä kertaa loman aikana.

Ihanaa alkanutta viikkoa sinne!

Iisa

Ps. Instagram storiesissa pyörii lomaseikkailuja vaikka blogin pariin en päivittäin ehitisikään. Siellä voit seurata meidän viimeisen lomaviikon touhuja livenä.

Facebook: Meren kainalossa blog / Instagram: iisanihtila

Blogit.fi: meren-kainalossa Bloglovin: meren-kainalossa-14523869