Minä olen sinun niin kauan kuin voin

11.8.2017

Ihanaa ja kaunista perjantaita!
Välillä mulle satelee universumilta merkkejä siitä, että kynälle olisi töitä. Tällä tarkoitan vahvaa fiilistä siitä, että jostain aiheesta pitää saada kirjoittaa sillä törmään useasti samoihin ajatuksiin eri tilanteissa. Silloin mun on vain pakko päästä kynäilemään ajatuksen virta alas ja tällaisia mulla on mielessä tänään.

Eräs kesäinen ilta päättyi kauniisiin rippijuhliin meren rannalla. Ripille päässyt neitokainen oli kaunis, hetki oli kaunis ja lukiessa tyttären isän kirjoittamaa kirjettä konfirmoidulle nuorelle aikuiselle meinasi itsekin herkistyä. Todella kauniita ja viisaita sanoja. Mulla tuli tippa linssiin myös ajatuksesta, että ollaan itsekin jossain vaiheessa elämää tuossa pisteessä kun lapsi saa ns. naimaluvan ja ripille pääsy on myös symbolisesti nuorelle useasti ensi askel aikuistumiseen. Jollain tavalla hyvin haikea hetki vanhemmille sillä silloin tietää saattaneensa pienokaisensa ensi etapille kohti tuntemattomia elämän polkuja.

Olen kuullut toistuvasti radiosta nyt myös vastikään kuin vahingossa Spotify-listalleni joutuneen Suvi Teräsniskan Sinä olet kaunis kappaletta. Tuossa kappaleessa kiteytyy niin paljon viime aikaisia ajatuksiani. Lapset ovat meillä vain lainassa ja tulee vielä eteen aika jolloin he eivät enää ole meistä riippuvaisia.

Monesti näiden pienien lasten kanssa pysähdyn miettimään sitä riippuvuus suhdetta joka heillä nyt vanhempiinsa on. Se on jokin niin luonnollinen symbioosi ettei sen merkitystä oikein arjen pyörityksessä edes tajua. Tuo side on kuitenkin järjettömän tärkeä sekä lapselle, että vanhemmalle. Se on jonkin elämänvaiheen ydin asiaa yhtään liioittelematta. Sitä voi hetkeksi välillä yrittää paeta, mutta kaiken keskiö on vahvasti koko ajan läsnä ja sen ympärille nivoutuu oikeastaan kaikki tietyssä elämänvaiheessa. En yhtään ihmettele äitejä jotka hukuttavat itsensä lapsiperhearjen keskelle ja lasten muuttaessa pesästä jäävätkin täysin tyhjän päälle. Missä minä olen, kuka minä olen? Ketä varten minä olen jos en lapsiani? Mitä minulla on annettavaa kun olen jo kaikkeni antanut? Voinko löytää itseni uudelleen? Olenko minä vielä täällä vai olenko vuosien varrella kasvanut joksikin muuksi? Olenko minä äiti vai nainen?

Olo on haikea varmasti monella äidillä jo siinä tilanteessa kun muutaman vuoden ikäinen lapsi alkaa viihtyä päivä päivältä enemmän kavereiden seurassa ja saattaa viettää useita tunteja pois kotoa. Se on paljon arjen keskellä jossa hoitopäivän jälkeen yhdessäoloa jää vain muutama tunti ennen uni-aikaa. Ei siis ole yhtään liioiteltua tuntea hieman hämmentyneitä ja jopa hätääntyneitä tunteita toisinaan.

Me ollaan kaikesta huolimatta yritetty Mikon kanssa pitää myös omasta ajasta kiinni vaikka se on välillä hyvin haastavaa ja raastavaa. Olisi ihana tehdä aina perheenä asioita, mutta isän ja äidin roolin lisäksi täytyy olla muutakin. Parisuhde tarvitsee myös aikaa.
Tarvitsemme lasten kanssa apua jo arjen keskellä ja aikuisten illat ovat täten kiven alla. Ollaan niitä kuitenkin kuin väkisin ajettu kalenteriin ja uskon vakaasti sen olevan pitkällä tähtäimellä hyvä asia. Äitiyttä ei tarvitse paeta vaan sen läsnäolon kanssa täytyy osata elää ilman lapsiakin. Ikävä ja takaraivossa kolkuttava tunne että minun kuuluisi olla lasteni luona kuuluu asiaan. Jokaisen äidin täytyy kuitenkin osata irtautua roolistaan hetkeksi.

Kuuntelin taannoin radiosta Maija Vilkkumaan haastattelua ja hän sanoi aiheesta osuvasti. ”Kun oltiin kolmikymppisiä kaikki lähipiirissä avioituivat ja ryhtyivät lasten tekoon. Nyt kun ollaan nelissäkymmenissä tuttavapiirin on vallannut erobuumi”. Tämän olen itsekin huomioinut ympärilläni olevissa pariskunnissa aivan liian monesti. Kun lapset alkavat olla isompia ja aikaa jää enemmän itselle, parisängyn toisessa äärilaidassa saattaa maata vieras ihminen. Jotta näin ei pääsisi tapahtumaan, suosittelen jokaiselle lapsiperheen vanhemmalle oman sekä parisuhdeajan etsimistä kalenterista.

Vaikka taakka on toisinaan aika raskas ovat lapset herättäneet minussa liekin joka ei sammu koskaan. Elämän jatkumon liekin jota suojelen kaikin mahdollisin tavoin. Ilman lapsiani olisin kokonainen. Lapsieni kanssa olen kokonaisempi. He opettavat minua joka päivä näkemään oman kuplani lävitse monin tavoin.
Lapset opettavat sellaista nöyryyttä jota jokainen meistä tarvitsee. Nöyryyttä kuunnella ja tulla pyynnöstä luokse vaikka uskoa välillä koeteltaisi. Nöyryyttä kohdata toinen ihminen vihan ja epäluulon lävitse. Nöyryyttä kuunnella viisaampaa ja nöyryyttä kohdata jokainen ihminen samanarvoisena.

Lapset ovat vahvoja ja samalla niin voimattomia. He tarvitsevat minua ja minä tarvitsen heitä. Minä huolehdin heidän huomisesta enemmän kuin omastani sillä heidät minä jälkeeni jätän. Mitään ei olisi mitä en heidän vuokseen tekisi. Mikään ei tule lasten kanssa helpolla, mutta tuleeko mikään oikeasti merkityksellinen asia elämässä? Kun lapset varttuvat tulee aika jolloin jokin aukko jää täytettäväksi muilla asioilla.
Ennen tuon hetken koittamista,
minä olen heidän niin kauan kuin voin.

Tässä vielä tuo aivan ihana Suvin kappale lyriikoineen <3. Suvi Teräsniska- Sinä olet kaunis

Näytän sulle ihmeet maailman ja koitan kertoo väärän oikeesta
kertaan säännöt ja toivon vuorollas
sä tiedät missä ja milloin
ja kuinka ne säännöt rikotaan

mietin usein sinun huomistas
se ottaa tuolla nurkan takana
pelkään joskus vaan niistä huolista,
mä tiedän missä ja milloin
ja kuinka ne hymys hukuttaa

sinä olet kaunis,
hento ja viaton
sinä olet kaunis,
niin vahva ja voimaton
sinä olet meidän
vaikka vain hetken lainassa oot
ja minä olen sinun
minä olen sinun
niin kauan kuin voin

lupaan ottaa sinut tosissaan
ja nähdä koitan sinun tavallas
löydät sääntös ja tiedät lopulta
mä lupaan aina ja aina ja aina
oon sinun puolellas

sinä olet kaunis,
hento ja viaton
sinä olet kaunis,
niin vahva ja voimaton
sinä olet meidän
vaikka vain hetken lainassa oot
ja minä olen sinun
minä olen sinun
niin kauan kuin voin

minä kiitän kyyneleistä,
valvotuista öistä
onni on hetket
kun teet meistä täydellisen

sinä olet kaunis,
hento ja viaton
sinä olet kaunis,
niin vahva ja voimaton
sinä olet meidän
vaikka vain hetken lainassa oot
ja minä olen sinun
minä olen sinun
niin kauan kuin voin

Upeaa viikonloppua jokaiselle! Kerätään voimaa alkavaan arkiviikkoon <3 Iisa