Rakkauspäihdyksissä

Eilen olin päihdyksissä. Päihdyksissä viinistä, elämästä ja upeista ihmisistä. Vietettiin ystävän 30-vuotis juhlia ja tanssittiin jalkamme uuvuksiin. Naurettiin vatsat helliksi ja käytiin mielenkiintoisia keskusteluja hienojen tekijä-ihmisten kanssa. Puhuttiin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Käytiin tähdissä ja sukellettiin syvyyksiin.  Keskusteltiin ihmissuhteista ja seksistä. Rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta. Miehistä ja naisista. Seikkailuista ja arjen ihanuudesta. Rikkauksista ja rakkauksista.

Me puhuttiin siitä kuinka ihmiset inspiroivat toisiaan. Musta on käsittämätöntä, että joku voi olla kateellinen siitä mitä joku toinen on saanut aikaiseksi. Toki sitä välillä toivoisi että voi kunpa minullakin olisi tuonkaltaista vahvuutta ja voimaa tehdä ja toteuttaa niin paljon. Kuitenkin samalla ihailen ja inspiroidun toisten ihmisten rohkeudesta. On mahtavaa vaihtaa ajatuksia ja todeta välillä myös, että itseasiassa musta mun elämä on hyvä just näin. Mun elämä ei ole aina shampanjaa ja vaahtokarkkeja mutta siinä on paljon aitoa rakkautta. Niin ystävyys kuin parisuhteessakin.

 

Mulla on muutama luottoystävä joiden tiedän olevan aina puhelinsoiton päässä jos jokin painaisi mieltä. Ennenkaikkea, että juurikin niiden ihmisten kanssa voin jakaa ihan kaiken. Peräpukamista burnouttiin. Mun ei tarvitse miettiä koskaan mitä voin ystävilleni kertoa sillä jaan heidän kanssa kaiken. Mun ei tarvitse vetää roolia tai jättää kertomatta mitä oikeasti ajattelen tai haluan. Voin kertoa rehellisesti jos jokin ei mennytkään ihan niin kuin suunnittelin tai toivoin. Voin myöntää heille kun epäonnistuin ja saada uskoa paremmasta.

Minä ahdistun nopeasti liian pinnallisissa piireissä. Pinnallisella tarkoitan nyt epäaitoutta ja pienisieluisuutta. On paljon kunnioitettavampaa hyväksyä erilaisia ihmisiä ja ottaa oppia siitä erilaisuudesta. Nähdä kaikissa ihmisissä jotain positiivista sen sijaan, että näkisi vain negatiivista erilaisuutta. On jalo taito ymmärtää, että me kaikki emme halua elää samalla tavalla. Joku voi arvostaa enemmän elämää nähnyttä ruosteista kuplavolkkaria kuin tuliterää ferraria. Kantaa mielummin reissussa repussa tavaransa ja janota seikkaluille sen sijaan että makaisi kuivan nuivissa luksushotellien täyden palvelun pooleilla näkemättä aitoa kulttuuria ollenkaan. Itse pidän kyllä luksuksesta, mutta vain pieninä annoksina silloin tällöin. En voisi ikinä kuvitella nauttivani elämästä sen turvin sillä haluan kokea, keskustella ja aistia aitoja asioita. Kokea elämän sen eri väreissä olematta minkään suhteen mustavalkoinen. Tutustua ennakkoluulottomasti ihan kaikkeen ja olla utelias. Kokeilla ja yllättyä. Mennä välillä epämukavuusalueelle jotta hahmottaisi paremmin ympärillä olevan maailman. Ymmärtää kuinka siistiä on olla avoin ja ennakkoluuloton. Saada niin paljon elämältä enemmän vaatimalla vähemmän. Olla keräämättä itselleen kokemuksia materian kautta sillä loppupeleissä puitteilla ei ole merkitystä vaan ihmisillä niiden puitteiden sisällä.

Tänään mä olen myös ollut humaltunut. Humaltunut mun miehestä joka on kaikkea edellä mainittua ja enemmän. hän on maailman makein mies. Upea runkoinen ja ulospäinsuuntautunut ihmishenkien pelastaja joka vetää puoleensa naista jos toista. Lempeä ja lämmin jättiläinen joka osaa puhua toisin kuin moni kaksilahkeinen. Hän on kuitenkin reviiristään tarkka sillä sinne kuuluu vain oma vaimo ja perhe. Hän on tavallinen mutta tavallisesta kaukana. Hän pitää omistaan huolen ja se jos mikä on mitään rikkautta tärkeämpää. Hän on mies isolla M:llä joka ottaa naisen syliin kun syliä tarvitaan (Tämä tapahtui itseasiassa viimeksi eilen ihan käytännössä sillä päivänsankari hyppäsi nähdessään Mikon tämän suureen syliin sillä mun miehen syliä saa lainata myös mun ystävät :D). Tämä ”tavallinen mies” asettaa oman naisensa jalustalle ja pitää hänet tiukasti siellä. Hän on siinä kun häntä tarvitaan ja osaa antaa myös juuri sopivasti tilaa kun sen aika on.

Niin se vain on. Rakkaus on rikkautta, mutta rikkaus ei tuo rakkautta.

Iisa

merenkainalossa blog