Someraivoa!

Tähän viikonloppuun haluan ottaa esille asian nimeltä armollisuus. Me ollaan kaikki hyvin erilaisia ja eri elämänpolut kulkeneita. Jokainen meistä tekee joskus virhearvioita ja julistaa itselleen oikeaksi sellaisia asioita jotka ovat oikeita vain allekirjoittaneelle. Someraivo on raakaa peliä ja netissä on helppoa sanoa, että tämähän on vain minun mielipiteeni ja minun elämäni. Miettimättä yhtään sitä mitä suustaan (tai näppäimiltään) ilmoille laskee voi loukata jotakin toista todella pahasti.

Katsoin Haapasalon ohjelman jossa Virve Rosti oli vieraana. Hän kertoi eniten vihaavansa nuorten ihmisten (varmaan myös vanhempien) someraivoa. Jäin miettimään tuota asiaa sillä olen sitä monesti pohtinut itsekin. Miksi olisi ok julistaa somessa kovaan ääneen ”omia mielipiteitään” sillä varjolla että ne ovat omasta mielestään ovat oikeita. Mitä jos vastapäätä istuisi ihminen jonka ajatukset ovat hyvin erilaisia? Olisiko asioiden julistaminen ääneen silloin yhtä ok? Tuskin. Ja vaikka olisikin niin olisiko kuitenkin olemassa vaihtoehto. Vaihtoehto olla sanomatta asioita niin, että jotakin ne saattaisivat loukata. Tai jos on vaarana loukata niin mielummin jättäisi sitten sanomatta kokonaan. Näppäimiltä on helppo päästellä ulos kaikenlaista, miettimättä miltä näytön toisessa päässä istuvasta ihmisestä tuntuu kovaan ääneen lauotut totuudet. Voisiko toisille ihmisille kuitenkin olla hieman armollisempi?

Joskus tekee pahaa kun lukee kommenttikenttiä netissä kiivaasta aiheesta ja miettii, että onko noilla ihmisillä todella noin paha olla? Niin paha että omaa oloa pitää suorastaan oksentaa muiden päälle. Julkisia keissejä alkaa olla jo aika läjä joissa julkkiksia sorsitaan yhdessä kuin pahimmat öykkärit ylä-asteella konsanaan. Jokainen meistä tekee virheitä…pitääkö heti ensimmäisestä vetää yleiseen hirteen tai napata muiden mukana kiveä kouraan? Kiusaaminen on kamalaa, kohdistuu se sitten julkisuuden henkilöön (nekin on muuten ihan vaan erehtyväisiä ihmisiä) tai kehen tahansa. 

Kukaan ihminen ei voi muuttaa toista. On siis aivan turhaa kuluttaa aikaa sellaisiin joiden ajatukset eroavat kovin omista. Heihin voi pitää sopivaa välimatkaa ja yrittää tulla toimeen juuri sen verran kun on pakko. On siis järjestään aika turhaa purkaa aggressioitaan (tai kuulluksi tulemisen toivossa) nettiin sillä emme me vihapostilla/kommenteilla voi muuttaa ketään eikä mitään. Rakentavalla jokaista osapuolta kuuntelevalla keskustelulla sen sijaan ehkä voimme.

Sinä voit olla se joka katkaisee kiveä heittävältä käden. Sinä voit päättää pahan kierteen sen sijaan, että heittäisit bensaa liekkeihin. Sinulla on valinta, muiden valintoihin et taas voi vaikuttaa.

Yksi fakta tämän aiheen tiimoilta on kuitenkin suurin ja tärkein. Dosentti Janne Matikainen Helsingin Yliopiston sosiaalitieteen laitokselta kertoo mtv:n uutisten sivuilla näin:

Sosiaalisen median kasvatus tulisi aloittaa jo koulussa. Matikaisen mukaan opettajille olisi tässä asiassa täydennyskoulutuksen paikka, mutta pelkkää koulua ei kuitenkaan tulisi laittaa asiasta vastuuseen. Myös kodit ovat erittäin tärkeässä roolissa.

– Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä netissä, niin siitä ei hyvä seuraa, Matikainen muistuttaa.

Vanhempien tulisikin miettiä tarkkaan omaa käyttäytymistään, sillä he toimivat esimerkkeinä lapsilleen.

Ihanaa viikonloppua! Rauhaa ja rakkautta sydämiin <3!

Iisa

Facebook: Meren kainalossa blog / Instagram: iisanihtila /Snapchat: iisa.nihtila

Blogit.fi: meren-kainalossa Bloglovin: meren-kainalossa-14523869

merenkainalossa blog

2 Comments

  1. En myöskään tajua miksi pitää ruveta somessa raivoamaan. Itse en kommentoi mitään jos tuntuu että tuohdun. 😀 Pyrin myös kirjoittamaan niin ettei kukaan loukkaantuisi. Toisaalta mistä vain voi loukkaantua, aina se ei ole aiheellistakaan. 🙂

    • Se on totta. Kaikkia ei voi eikä pidä miellyttää. Kuitenkin asian voi muotoilla monella eri tavalla 😉

Comments are closed.