Kun ei mikään riitä

”Kun ei mikään riitä
Ja kun et halua mistään päästää
Löydät aina jonkun
Kuka sua oikeesti ymmärtää

Haluat sielunrauhaa kai
Ja jos sen ilmaiseksi sais
Haluat helpon elämän
Valheiden sävyttämän

Rakkaus ja rauha kaiken kattaa
Vastuuntunnottomuuden korvaa
Rakkaus ja rauha sua nyt ohjaa
Kun vääjäämättä hiivut kohti pohjaa

Kurinalaisuutta vierastat
Tavoittelet vain hetken huumaa
Kaikille toivotat vain rauhaa”

Helppo elämä- Lauri Yrjölä

Tämä UMK:ssakin kuultu kappale ”Helppo elämä”  kolahti muhun tässä eräänä päivänä. Kolahti siinä mielessä, että kuuntelin kappaleen sanat ajatuksella ensimmäistä kertaa. Lyriikoissa kiteytyy moni sellainen asia jota olen tässä viime aikoina pohtinut. Olen pyrkinyt pysähtymään oleellisen eli itseni ja perheeni äärelle. Blogi hiljaisuus on tietoinen valinta ja iltaisin olen halunnut vain olla läsnä lapsille ja miehelleni sen lopun ajan joka päivätyöni vuoden kiireisimmän hetken keskellä ehdin. Olen kuitenkin täällä ja kirjoittelen silloin kun siltä tuntuu. On monia aiheita joita haluan täällä toisinaan käsitellä ja alkuun jakamani kappaleen sanat johdattelevat yhteen niistä.

Elämme kovin itseriittoiseen elämään pyrkivässä yhteiskunnassa. Internet ja sosiaalinen media ruokkii päivä päivältä enemmän tarvetta ratsastaa aallonharjalla jokaisella elämän osa-alueella. Minäkeskeisyys kasvaa järjettömiin suhteisiin ja valitettavan usein sosiaalinen media korvaa läheisyyden.  Itsensä turruttaminen on helppoa ja uskomme löytävämme onnen somesta tai tv:n hittisarjasta. Uskomme lähestulkoon kaiken mitä internetin ihmeellinen maailma meille syöttää ja jaamme ”oivaltavia” pätkiä jotka leviävät sosiaalisessa mediassa ruton tavoin.

Ihmisille ei nykyään riitä mikään ja samalla mistään ei olla valmiita luopumaan. Materia on tärkeämpää kuin läheisen läsnäolo ja sosiaalinen media imee ihmiset pois toistensa luota. Kamalaa, mutta niin totta.

Sosiaalisen median ja internetin ähky on iskenyt muhun viime aikoina aika voimakkaasti ja on tuntunut siltä, että haluan taukoa kaikesta siitä. Tiedän, että myös blogien kirjoitukset ohjailevat monia ja bloggaajien teksteihin uskotaan monesti aivan sokeasti lähdekritiikin ja todellisen ammattitaidon puutteen lävitsekin. Jos suosittu bloggaaja kirjoittaa hyvinvoinnin avaimista ilmaan minkäänlaista alan koulutusta pitäisi jonkinlainen suodatin olla tuolloin päällä. Neuvot parisuhteeseen tai elämänhallintaan ovat useasti vain kirjoittajan omia eivätkä perustu tieteellisesti todistettuihin faktoihin. Äiti voi kirjoittaa omista kokemuksistaan lasten kasvatuksessa, mutta aina pitäisi muistaa, että mielipide on vain allekirjoittaneen eikä sama tapa sovi kaikille. 

Olen tiedostanut itsekin jo jonkin aikaa, että täällä blogissa kirjoittamani mielipiteet ja ajatukset menevät monille ihon alle ja lukija ei aina ymmärrä eroa blogin ja psykoterapeutin välillä. Tämä on todella pelottavaa sillä kaikki täällä omassa julkisessa päiväkirjassani kirjoittaneista teksteistä tulevat vain minun ajatuksistani eikä niihin useastikaan ole tieteellistä pohjaa ellen ole erikseen siitä kirjoituksessa maininnut. Vaikuttamisen valta on järjetön jo keskisuurella blogilla, saatikka Suomen luetuimmilla blogeilla ja kaikenlaisella medialla ylipäätään.

Internetiin siirtynyt sukupolvi on muuttanut tapaamme elää rajusti. Välillä sitä miettii että mihin tämä kaikki on johtamassa pitkällä tähtäimellä ja välillä tulevaisuus tuntuu pelottavalta. Millaiseen maailmaan olemmekaan lapsiamme kasvattamassa? Yksi asia jonka meidän lapsille tulen opettamaan on se, että internet on loistava tiedonhankintaväline, mutta ajankulua sieltä ei tarvitse itselleen hakea. Mielikuvitus saa kasvaa jossain aivan muualla ja internet-aika on rajattu ja ennalta sovittu. Lapseni saavat lähteä muiden lasten luo näytön tuijottamisen sijaan.

Jotenkin nyt tuntuu siltä, että elämä vie koko ajan enemmän siihen suuntaan, että haluan vähentää kaikkea On-line elämistä. Sen sijaan haluan elää ollen osa tätä kaikkea. Hengittää sisään lempeyttä ja läsnä-olemisen voimaa. Puhaltaa ulos ennakko-odotuksia ja toimintamalleja. Heittäytyä hetkeen ja olla vain onnellinen omassa kuplassani.

Oletko muuten ikinä ajatellut, että onni on usein hyvin yksinkertaista. Kaikkien elämän roolien riisuminen edes hetkeksi vie sinne missä ihmisen on hyvä olla. Sinussa on kaikki ja muuta sinä et tarvitse. 

Mene metsään tai meren rantaan. Ole hiljaa ja hengitä siellä mistä sinä olet tullut. Yksinkertaista, niin kuin onni on. Unohda kaikki mitä sinun täytyisi olla ja kiitä itseäsi juuri sellaisena kuin sinä olet. Mahtavana ainutkertaisena olentona.

Ihanaa ja aurinkoista alkavaa viikonloppua!

Rakkautta ja armollisuutta itseäsi ja muita kohtaan <3

Iisa

 

merenkainalossa blog