yrittäjän äitiys”loma”

Mä oon kasvanut yrittäjäperheessä. Työt on olleet aina läsnä meidän perheen elämässä luonnollisella tavalla enkä oo koskaan kokenut että niiden läsnäolo olisi sulkenut pois jotakin meidän lapsien elämästä. Äidin työmaa oli lapsuudessa omakotitalomme kellarikerroksessa ja isäni suihki rakennusalanyrittäjänä kodin ja työmaiden väliä tiiviiseen tahtiin. Me lapset oltiin paritalon toisella puolella olevan mummin hoteissa silloin kun äiti ja isä paiskivat töitä. Vanhemmat olivat kuitenkin koko ajan fyysisesti lähellä ja äidin luo alakertaan pääsi aina moikkaamaan pikaisesti jos ikävä yllätti. Meillä työnteko on ollut aina osa perhe-elämää ja verenperintö on selkeesti siirtynyt myös mulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä myönnän ihan suoraan, että koen kyllä jonkinlaista menestymispainetta sillä toki leivän tuominen pöytään itse täysin omasta panoksesta riippuen on se mihin olen kasvanut. Jos olen ollut kampaamoalan yrittäjänä oon aina ollut eteenpäin pyrkivä ja asiakastyössä halunnut aina tarjota parasta kädenjälkeä. Oon aikoinaan järkkäillyt suuria kauneus/muoti tapahtumia ja ollut monessa mukana. Siirtyessäni hyvinvointialalle on rima korkealla ja haluan tarjota asiakkailleni vain parhainta ja ammattitaitoisinta palvelua, hyviä tuloksia unohtamatta. Tätä blogia yritän kovasti pitää ”harrastuksena” mutta kyllähän sä tiedät. Ei se helppoa tällä mentaliteetilla ole. Kun näkee yhä usemman lukijan eksyvän tänne blogiin sitä haluaa tuottaa tännekin laadukasta sisältöä. Se on mun tapa osoittaa arvostusta ja kiitollisuutta sitä kohtaan että teitä vakilukijoita on jo niin mukava ja koko ajan kasvava joukko siellä. Haluan, että sinä viihdyt mun blogin parissa enkä halua tyytyä vähempään. Jos sulla on muuten toiveita mistä haluaisit mun kirjoittavan niin iske kommenttiboksiin ehdotuksia. Mä luen ja vastaan kyllä jokaiseen kommenttiin sillä arvostan kommentin jättänyttä lukijaa paljon. Vuorovaikuttaminen blogin facessa ja täällä on ollut ihan mahtavaa teidän kanssa <3.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä on paljon mielettömiä yrittäjiä ystävinä ja nostan hattua jokaiselle heistä. Kun kunnianhimoiseen yrittäjyyteen yhdistää vielä perhe-elämän voidaan todella puhua jo arjen sankareista. Sillä emmehän me vietä normaaleja äitiyslomia vaan työt ovat jollain tasolla läsnä aina. Mikään yritys ei pyöri itsestään ja hommia on vietävä koko ajan eteenpäin. Ura ei odota vaan rautaa on taottava silloin kun se on kuumaa. Naurettiin erään ystävän kanssa, että hänellä palavereiden välissä oli autossa aina imetyshetki. Toinen yrittäjä ystäväni on luutunnut omat lapsivetensä työmaan lattialta ja hoidellut vielä tämän jälkeen tyynesti muutaman asiakkaan :D. Meillä koko perhe on suhannut mukana työmatkoilla ja mun äitiysloma on ollut kyllä lomasta kaukana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Välillä sitä joutuu kuitenkin myöntämään itselleen realiteetit. Minä tulin sellaisen tilanteen eteen muutama päivä takaperin ja päätin vetää rajusti jarrua ennenkuin jotain peruuttamatonta pääsee tapahtumaan. Mä nimittäin tajusin, että mä oon taas syksyn työkiireiden alettua uppoutunut kaulaa myöden hommiin ja mulla ei oo ollut ainakaan kuukauteen yhtäkään hetkeä vain olemista ja rauhoittumista lapsiarjen keskellä sillä kaiken siltä liikenevän ajan oon tehnyt töitä. Ihan JOKAISEN liikenevän minuutin. Mun pää on käynyt niin ylikierroksilla etten ole edes tajunnut että huolimatta huonosti nukutuista öistä tytön syöttöjen takia en ole ehtinyt lepäämään hetkeäkään silloin kun siihen olisi tarjoutunut mahdollisuus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huomasin taannoisena iltana, että kroppa alkoi kertoa merkkejä ylikuormituksesta. Sydän löi tuhatta ja sataa ja tuntui että rintaa puristi. Olo oli todella ahdistunut ja apea. Tajusin myös, että hemmetti meidän pieni vauva on pian jo 4kk vanha ja mun lyhyttäkin lyhyempi äitiysloma on jo puolessa välissä. Ei ei ja ei. Nyt oli aika katsoa itseään peiliin ja myöntää menneensä sinne sudenkuoppaan josta moni oli mua varoitellut. Ihan liikaa töitä ja ihan liikaa optimisimia sen suhteen mihin rahkeet kahden pienen lapsen kanssa oikeesti riittää. Tajusin että tosiaan mullahan on 2 pientä lasta. Siis 2 eikä yksi. Ensimmäisen lapsen kanssa vietin äitiysloman oikeasti lomaillen (no okei blogin aloitin tuolloin , mutta sitähän mä en silloin vielä työksi lukenut vaikka tunteja viikkotasolla jo silloinkin sille uhrasin). Nyt mulla on yksi huomionkipeä leikki-ikäinen ja täysin äidistä riippuvainen pieni tytön tyllerö. 2 asiaa jotka menevät heittämällä yli muiden hommien. Mutta kysymys onkin siitä mitä sillä hetken hengähdystauolla tekee kun toinen lapsi on hoidossa ja toinen nukkuu pitkiä päiväunia pinnasängyssään. Teetkö töitä ja kelailet pääsi puhki työasioiden parissa vai lepäätkö ja annat muutaman tunnin yöunilla kulututetulle kropallesi hetken rauhaa ja ihan vaikka hengität hetken. Mun ihana sukulainen/ystäväni ja joogastudion omistaja Elina on kertonut mulle joskus faktan, että jos ainut hetki kun aivot saavat levätä on yöllä ovat aivot tällöin jatkuvassa ylikuormitustilassa. Entäpä jos pää ei saa levätä edes yöllä vaan yö on parin tunnin pätkissä nukuttu ja REM univaihe on haave vain. Miten silloin mielen käy? Voit vaan kuvitella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä ihana ystäväni Elina onkin järkännyt mut joogastudio Yogelinan lempeä Flow tunneille jossa aloitan ensi viikon alusta opettelemaan uuden minäni kaivamista esiin. Te pääsette mukaan matkaan ja kerron tuosta kokemuksesta teille lisää ensi viikon aikana. Ties vaikka me kehiteltäisiin teille pikkupikku kotijooga sessio videon välityksellä…ping Elina ;)!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä joogamatka itseeni tulee nyt enemmän tarpeeseen kuin ikinä. Minä päätin luopua eräästä merkittävästä työprojektista vain sen takia että en halua uhrata itseäni työlle yhtään enempää kuin nyt on tarvis. Tämä äitiysloma saattaa jäädä viimeiseksi sellaiseksi (only God knows…) joten siihen täytyy mahtua muutakin kuin jatkuvaa aivotyöskentelyä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä aattelin ottaa syvään henkeä, kiittää kaikesta siitä mitä mun ympärillä on just nyt ja lopettaa ylimääräisten hommien keräämisen tältä erää. Töitä ehdin tehdä koko loppuelämäni , äitiyslomaa vietän ehkä viimeistä kertaa elämässäni.

Peace and love

Iisa

merenkainalossa blog

6 Comments

  1. Minä haluaisin lukea sinun arkisia hiustenhoito ja ihonhoito vinkkejä kun olet kauneusalalla työskennellyt. Ne parit hiusvinkit ovat olleet tosi mukavia jotka olet blogiin laittanut 🙂

    • Ilman muuta niitä on tulossa lisää! Itseasiassa minulla oli jo puolet juhlameikkivideosta tehty mutta sitten tuli pari mutkaa matkaan (lue pienet lapset)ja videon teko jäi puoliväliin. Mutta uusi yritys viimeistään ennen pikkujoulukautta 😉

  2. yrittäjän äitiysloma todella kyllä on kaikkea muuta kuin lomaa. jaksamista ja ihanaa syksyä, sinulla on ihana blogi jota on aina ilo lukea 🙂

    • Kyllä! Vain yrittäjä tietää tämän! Kiitos ja ihanaa, valoisaa syksyä sinnekin 🙂

  3. Tosi hyvä kirjoitus! Olen itsekin kova suorittamaan, ja vaikea on jättää mitään kesken tai tekemättä jos sen vaan jotenkin pystyy tekemään. Välillä on kuitenkin pakko pysähtyä – ei kroppa kestä kaikkea. Itse olen joutunut huomaamaan sen jo tässä kohdassa, vaikka ei ole lapsiakaan – itse kuoritan itseni töillä ja treenillä. Nykyään koitan kuulostella kroppaa tarkemmin ja priorisoida unta ja lepoa, eikä enää ole niin kipeä olo. Pidä itsestäsi huolta. <3

    • Kiitos Siiri! Onneksi vuodet opettaa ihmistä, joskus tosin kantapään kautta. Kokonaisuus on se juttu jota kannattaa kuunnella. On paljon hedelmällisempää pitkässä juoksussa kun kaikilla osa-alueilla osaa ottaa välillä myös iisisti. Suorittamiseen menee niin helposti mukaan ja tosiaan kroppahan sen viimekädessä kertoo kun on levolle tarvis. Harmi vain että silloin homma on mennyt jo liian pitkälle. Pitää vain pieneksi hetkeksi pysähtyä ja kuunnella. Sitä saattaa yllättyä mitä vastauksia sitä itsestään löytääkään kun kysyy: ”onko tämä oikeasti sitä mitä minä haluan?”. Rennompaa alkanutta syksyä sinulle ja kiitos kommentistasi 🙂

Comments are closed.